Brillen ja Kairanin päiväkirja

2.6.2014
Brille, vastoin odostuksiani, oli kauhea stressipeikko varsomisen jälkeen. Se ei päästänyt ketään varsansa luokse, ja hermoili hirveästi ulkona ollessaan (sille ja Siiralle aidattiin tammatarhan reunalta oma väliaikaisalue alkuviikoiksi), pysyen Siiran kanssa mieluummin visusti karsinan suojassa. Alkuun tämä ei kummastuttanut, mutta kun tamma jo toista viikkoa sai hepulin, kun varsaa lähestyttiin, rupesin huolestumaan.

Tottelin kuitenkin eläinlääkärituttavan neuvoa, ja annoin parin olla rauhassa. Viikonloppuna odotukseni palkittiin, sillä lauantaiaamuna Brille tuli lähes luottavaisesti tervehtimään minua, ja pääsin vihdoin tutustumaan ensimmäiseen kasvattiini. Äiti ja lapsi viettivät jopa koko päivän tarhassa ilman mitään ongelmia. Voi onnea!

Siiran käytöskoulu on pahasti jäljessä, mutta eiköhän pikkuisesta kelpoheppa tule.

13.10.2014
"Mikä tuossa nyt muka on Brilleä?" hymähdin vilkaistessani ympäri tarhaa iloisena kirmaavaa Siiraa vielä kerran, ennen kuin annoin oven painua kiinni. Hetan iltaruokaa sekoitteleva Beata nosti katseensa hetkeksi ylös puurosta ja kurtisti kulmiaan miettivästi.
"Niin Siirassa vai?" hän kysyi. Harhailin varustehuoneeseen ja aloin etsiä Brillen likaista satulahuopaa pesuun vietäväksi. Sadeloimikin piti paikata.
"Nii. Ihan isänsä näkönen – sukat ja jortikka vaan puuttuu."
Beata tuhahti huvittuneena ja painoi ruokaämpärin kannen paikoilleen.
"Ja luonteeltaankaan se ei oo kovin Brillen kaltanen, joten kai se sit sai senkin isiltä", jatkoin ja löysin sillä hetkellä tarvitsemani. Nappasin huovan sekä loimen kainalooni ja kävelin ulko-ovelle. "Jääksä tänne illaksi?" kysyin vielä.
Beata seisoi käytävän toisessa päässä oranssit päitset kourassa, valmistautuen hakemaan Hetan sisälle.
"Ööh, joo. Jään auttamaan Catua."
"Okei, jees. Mä tuun vielä hetken päästä tekemään iltamuusit noille kahdelle, mutta jos ei satuta tänään enää törmäämään, niin nähellään sitten huomenna."
"Juu, moikka!"

Aurinko oli laskemassa ja ilma oli hitusen kolea. Siira juoksi korvat höröllä aidalle seuraamaan kulkuani, ja päätin äkkiä kipaista oleskeluhuoneeseen hakemaan kamerani. Pian ei varsasta enää saisikaan kuvia, sillä marraskuun alku häämötti jo.