Brella tarinoi

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Brella tarinoi

Viesti kirjoittaja Jassu lähetetty Su 13 Huhti 2014, 21:08

Brellan hoitopäiväkirja
avatar
Jassu
Admin

Viestien lukumäärä : 184
Ikä : 21
Join date : 01.03.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot http://hiirenkolo.net/shelyes

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Brella tarinoi

Viesti kirjoittaja Tore lähetetty Ti 16 Joulu 2014, 19:34

Ensimmäinen hoitomerkintä
Katsoin vaaleaa häntää ja suupieleni taipuivat pakostakin hymyyn. Brella seisoi paikoillaan korvat hivenen luimussa, ilmiselvästi osoittaen haluavansa yksityisyyttä omassa karsinassaan. Tamman takamus oli karsinan ovelle päin ja minä seisoin kosketusetäisyydellä karsinan ulkopuolella. Käänsin katseeni pois kauniista issikasta kuullessani ääniä. Tunnistin juuri ulkoa lumisateesta sisälle tulleen naisen Jassuksi. Hän hymyili iloisesti ja moikkasi minua.
”Moi, Tore taisi olla sun nimi?” hän kysyi ja minä nyökkäsin takaisin hieman vaivaantuneena. Hänen seurassaan oli joku oranssihiuksinen, ehkä suurinpiirtein samanikäinen nainen tai tyttö.
”Moi, oon Viivi, hauska tavata”, hän sanoi ja minä nyökkäsin hänellekin tervehtien varovaisesti takaisin. Jassu vilkaisi karsinaan ja naurahti.
”Tyypillistä Brellaa. Sun kannattais varmaan aloittaa varmaan vaikka harjaamisella. Voin näyttää sulle missä Brellan harjat on”, hän sanoi. Minulla oli heti positiivinen ja miellyttävä kuva tästä paikasta, kun seurasin Jassua harjaämpärin luokse.

Palattuani Brellan karsinalle vilkuili tuo minua jo hieman uteliaana. Avasin karsinan oven ja luikahdin karsinaan mennen tamman turvan luokse. Annoin sille tilaisuuden haistella minua. Brella haisteli paljasta kättäni ja lähti sitten hamuilemaan sitä.
”Höntti, en ole ruokaa”, minä naurahdin sille. Hetkea myöhemmin tamma seisoi toisin päin karsinassa. Olin sitonut sen nyt kiinni, mutta jättänyt kuitenkin naruun liikkumatilaa. Poimein ämpäristä pölyharjan ja lähestyessäni harjan kanssa tammaa se otti askeleen toiseen suuntaan. Lähestyessäni Brellaa se kuitenkin tuli minua kohti astuen melkein varpailleni.
”Hei, katsoisit vähän, mä olen täällä”, sanoin hopeanmustalle tapaillen lievästi loukkaantunutta ääntä, mutta tamma ei osoittanut katumisen merkkejä. Yritin uudestaan ja nyt sain harjata tammaa rauhallisesti. Lähestyessäni takapäätä huomasin, kuinka takakavio nousi hieman uhkaavana ja potkaisi taakse laiskasti. Siirryttyäni toiselle puolelle Brella lähestyi minua uhkaavasti. Jotenkin tamma onnistui hinautumaan lähemmäs ja lähemmäs niin, että olin aika ahtaalla Brellan ja seinän välissä.
”Olen kuule elävä olento, tarviin hengitystilaa”, puhahdin tammalle ja yritin saada sen väistämään. Lopulta tamma siirtyi laiskasti. Olin varma, että se oli pettynyt. Silti Brella yritti samaa temppua vielä muutamaan kertaan harjatessani. Ensimmäisen kavion kohdalla minua alkoi jo hieman huvittaa ponin jääräpäisyys. Pidin kaviosta kiinni Brellan potkiessa ja yrittäessä vetää sitä takaisin maahan. Ensimmäisen kavion kanssa kuitenkin onnistuin lopulta. Loppujen jalkojen kanssa tämä tuntui olevan vähän samaa luokkaa.

Niinpä seisoin hieman hikisenä Brellan karsinan edessä Viivin mennessä yksin ohitse. Hän kuitenkin pysähtyi ja katsoi meitä kumpaistakin.
”Siivosin sen kaviot”, minä yritin selittää.
”Joo, se on vähän semmonen”, Viivi sanoi jatkaen sitten matkaansa takaisin ulos. Minä päästin Brellan irti ja poistuin karsinasta. Palautin harjaämpärin omalle paikalleen ja tarkistin vielä paikoillaan olevat Brellan varusteet. Musta yleissatula ja mustat, nivelkuolaimella varustetut suitset. Varustehuoneessa oli minua hieman lyhyempi blondi tyttö. Hän silmäili toisen hevosen varusteita (ilmeisesti Lokan). Huometassaan minut hän kääntyi ja hymyili iloisesti.
”Moikka! Oon Mirka ja aloitin täällä juuri Lokan hoitajana”, hän ilmoitti.
”A-ahaa.. Minä olen Tore ja hoidan Brellaa”, kerroin hänelle ihan hämmentyneenä. Mirka katseli hetken.
”Hei sain idean! Pestään Lokan ja Brellan suitset! Otetaan oikean kisa, pyydetään Jassu vaikka tuomaroimaan”, hän sanoi. Minä olin ihan hämilläni, mutta jotenkin päädyin nyökkäämään. Varmaankin noin vartti myöhemmin olin koonnut Brellan suitset uudestaan ja Mirka odotti Lokan suitsien kanssa valmiina. Hän oli hakenut Jassun paikalle ja nyt annoimme suitset hänelle arvioitaviksi. Loppuen lopuksi Jassu myönsi, ettei osannut valita. Niinpä Mirka joutui tyytymään tasapeliin.

Jouduin kuitenkin pian sen jälkeen lähtemään äitini tullessa hakemaan. Hyvästelin toiset vähän varovaisesti, mutta Mirka huusi perääni jo iloiseen sävyyn. Autossa äitini vihjaili vielä jotakin, mutta minä pistin punaiset poskeni pakkasen syyksi.

Tore

Viestien lukumäärä : 7
Join date : 13.12.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Brella tarinoi

Viesti kirjoittaja Tore lähetetty Ma 22 Joulu 2014, 15:39

Toinen hoitomerkintä

Lumihiutaleita tippui hiljalleen maata kohti. Ilmassa tuntui kirpeä pakkanen, joka oli saanut hevosetkin reippaalle tuulelle. Brella juoksi kavereidensa kanssa polven syvyisessä lumessa hassusti pomppien. Suuni nousi pieneen hymyyn katsellessani. "Vau, kato millai ne juoksee", joku sanoi vieressäni saaden minut hätkähtämään. En ollut huomannut viereeni tullutta mustatukkaista tyttöä. hän oli minua lyhyempi, mutta varmaan suurinpiirtein ikäiseni. "Aa, sori, en esittäytynyt. Oon Inga-Stina", hän sanoi. Minä katsoin tyttöä edelleen hieman hämilläni, kunnes onnistuin takeltelemaan nimeni "Olen Tore", sanoin sitten lopulta. Hän nyökkäsi innokkaana. "Joo, oot kuulemma Brellan uusi hoitaja?" hän sanoi tietäväiseen, mutta innokkaan sävyyn. En tiennyt miten hän oli saanut tietää, mutta ehkä tallilla tieto kulki nopeasti. "Dimona, toi pilkullinen on mun", hän kertoi sitten minulle. Sen sanottuaan hän meni hakemaan hoitohevosensa tarhasta ja lähti sen kanssa pihattotallia kohti.

Inga-Stinan jo mentyä minä menin hakemaan Brellaa. Lähestyessäni tammaa se nosti päänsä pystyyn ja viiletti kovaa vauhtia kavereidensa kanssa toiseen päähän. Minä kahlasin hevosten jättämiä jälkiä eteenpäin, mutta vain saadakseni koko lauman juoksemaan uudestaan. Tämä ehti toistua jo pari kertaa. Kunnes päädyin suunnittelemaan jotakin tapaa onnistua yrityksessäni. Päädyin lopulta rapsuttelemaan toisia hevosia, toivoen näin jymäyttäväni Brellaa. Suunnitelma tepsikin tällä kertaa, lopulta hopeanmusta tamma seisoi vieressäni mustasukkaisena toisten saamista huomionosoituksista. Hymyilin tammalle iloisena rapsutellen Brellan kaulaa. Taluttaessani Brellan pitkällä narulla portille huomasin portilla Inga-Stinan, joka pidätteli selkeästi nauruaan. Hän oli noussut jo hevosensa selkään. "Ei tainnu mennä ihan putkeen?" tuo kysyi huvittuneena. Minä pudistelin päätäni, mutta osasin kyllä hyin kuvitella kuinka höntiltä olin näyttänyt muutama hetki takaperin. Viivikin tuli paikalle Flammea taluttaen. "Me ollaan lähdössä maastoon nyt", Inga-Stina kertoi innostuneena. Minä nyökkäsin jälleen. Kaksi ratsukkoa jatkoi matkaansa ja minä pääsin Brellan kanssa tallille ilman suurempia ongelmia.

Karsinassaan Brella seisoi kiltisti paikallaan laittaessani sen jälleen kiinni. Menin hakemaan tamman hoitoharjoja pahaa aavistamattomana. Siksi olinkin hieman yllättynyt nähdessäni Brellan takapään käytävällä. "Häh, miten hei neiti oot noinpäin?" kysyin tammalta. Brella katsoi minua varmasti ilkikurisen ilmeen kanssa. Työnsin kevyesti tammaa takalistoon, joka ei aiheuttanut siirtymisreaktiota. Annoin vähän kovemman työnnön, jolloin vastahakoisena tamma kääntyi takaisin karsinanpuolelle. Tallin käytävällä kuului askelia, jolloin kurkistin karsinasta käytävälle. "Ai, Tore. Moi", Jassu sanoi. Minä tervehdein takaisin. Hän näytti väähn huvittuneelta. "Brella taisi tehdä sulle jekun", hän sanoi pirteänä. "Joo. Se seisoi ihan kiltisti ennen kuin hain harjat", yritin selittää puolustuksekseni. "No, ensikerralla sun kannattaa hakea vaikka harjaämpäri etukäteen", hän sanoi. Minä lupasin ja Jassu jatkoi matkaansa.

Huomasin nuoren naisen taluttavan hevosta käytävällä. En tunnistanut häntä, mutta Jassu kulki hevosen toisella puolella. Hevonen ainakin oli Brille (muistin nimen, koska se oli niin lähellä Brellaa). Päättelin vaalean naisen olevan varmaankin Brillen omistaja, Kairan. Olin harjannut Brellaa jo vähän aikaa, kun Jassu tuli uudestaan karsinan luokse. "Saat Kairanista ja Brillestä seuraa, jos meet kentälle", hän kertoi. Nyökkäsin ja kiitin, jonka jälkeen Jassu mietti hetken. "Oikeastaan, voisin tulla katsomaan. Taidat kuitenkin ratsastaa ekaa kertaa Brellalla? Joo, tehdään niin", hän sanoi poistuen paikalta. Siirryin harjaamaan toiselta puolelta ja huomatessani brellan hivttautuvan jälleen pikkuhiljaa karsinan seinäää kohti, pistin sen väistämään uudestaan takaisinpäin. Niinpä harjaus sujui ilman suurempia haasteita ja pääsin yrittämään kavioden putsaamista. Nimenomaan yrittämään. Kumpikaan etujalka ei ollut noustakseen, joten siirryin suosiolla takajalkoihin. Onnistuin saamaan jalan ylös, mutta se melkein temmattiin pois kädestäni. Hikinen urakka päättyi kuitenkin omaksi voitokseni.

Itse varusteiden laittaminen sujui ongelmitta. Lähdimme Kairanin kanssa vähäsanaisina kentälle, mutta takuulla eri syistä. Minä jännitin vähän (ellei enemmänkin) ensimmäistä ratsastusta. Kentälle päästyemme tarkistin satulavyön, lisäsin vähän pituutta jalustimiin ja sain ystävällisesti tarjoutuneen Jassun roikkumaan toiselle puolelle noustessani selkään. "Hyvin se menee, ihan rauha. Brella voi olla vähän malttamaton", Jassu ohjeisti. Päästyäni selkään kiristimme satulavyön. Oloni oli kuin raketin selässä istuvalla. Lähdimme reippaaseen käyntiin pitkin ohjin. Jassu palasi kentän laidalle katsomaan. Havaitsin Brellan olevan innokas menijä. Lämmittelin tamman kanssa voltteja tekemällä sekä pysähdyksillä. Uskoin, että olisi paras rauhoittaa tamma keskittymään ja kuuntelemaan. Brella ei halunnut mitenkään tipsutella käynnissä ja tehdä pysähdyksiä. Niinpä annoin tammalle luvan ravata. kehoituksesta seurasi äkillinen pyrähdys, jolloin horjahdin ja melkein tussautin pyllyny tyhjän päälle. Aloin rauhoittelemaan ravia jatkamalla volttien tekemistä. Otin myös siirtymisharjoituksia käynnistä raviin. Jossakin vaiheessa kentälle liittyi kolmaskin ratsukko - Mirka ja Loka. Annoin Brellalle pitkät ohjat ja annoin tamman kävellä. Menimme Jassun luokse ja pysäytin Brellan. Hän kehui kärsivällisyydestäni, mutta varoitti Brellan olevan aika innoton koulussa. Lisäksi Jassu neuvoi minulle, miten asentoani korjaamalla apuni menisi paremmin perille. Loppuverryttelin vielä Brellan ennen kuin palasimme takaisin talliin.

Brella vaikutti rauhalliselta, seisoi karsinassa paikallaan laittaessani riimun kaulalle. Sain otettua suitset pois ja otin satulan samalla kertaa. Jassu pysähtyi ovelle tarjoutuen viemään varusteet. Niinpä saatoin suoraan jatkaa Brellan harjaamisella. Tamma oli vähän hikinen kohdasta, jossa satula oli ollut. Laitoin tammalle fleeceloimen. Palasin viemään harjaämpäriä, jolloin näin uudestaan Jassun. Kerroin tamman olleen vähän hikinen. Jassu lupasi ottaa loimen myöhemmin pois, joten saatoin lähteä kotiin.

Tore

Viestien lukumäärä : 7
Join date : 13.12.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Brellan hoito

Viesti kirjoittaja Frida lähetetty Pe 27 Helmi 2015, 11:57

Aurinko pilkisti pilven takaa kun kävelin ensimmäistä kertaa Shelyesin tallin pihalla. Loska lotisi hauskasti saappaideni alla, kun etsiskelin oikeaa rakennusta. Nuori nainen kaväli luokseni ja kyseli, että olenko eksynyt. Nyökkäsin hymyillen ja lähdin naisen mukaan.

Kerroin hänelle matkalla olevani Brellan uusi hoitaja ja että olin tallilla ensimmäistä kertaa. Minulle selvisi, että tämä mukava nainen on Jassu, tallin omistaja. Hän esitteli minulle talli-aluetta ja voin melkeinpä taata, että tunnen nyt tallit kuin omat taskuni.

Jassa antoi minulle riimunnarun ja lähdin hakemaan Brellaa tarhasta. Tarhassa oli monta tammaa ja hetken aikaa haahuilin etsien oikeaa ponia. Lopulta tulin siihen tulokseen, että tuo hopean musta äkäpussi on Brella.
Kävelin reippaasti kohti Brellaa ja höpötin omiani. Saman tien poni käänti takapuolensa minulle ja litisti korvat välittömästi luimuun. Onnekseni minulla oli taskussa karkkipaperi ja palaleipää. Rapistelin paperia ja kuin tyhjästä Berlla oli jo kkorvat hörössä hörisemässä edessäni. Annoin sille leivän palan ja kiinnitin riimunnarun riimuun. Kävellessämme kohti porttia Brellan mieliala tasaantui ja taas oli korvat luimussa.

Kun sain portin kiinni, jatkoimme matkaa kohti tallia. Keskelle pihaa täytyi tietysti tehdä jumi. Sain lopulta Brellan liikkeelle karjumisella ja riimunnarun näpäytyksellä pepulle. Sidoin Brellan karsinaan ja tein solmuun vielä varmistuksen pujottamalla vetosulmun lenkistä solmun hännän. Suljin karsinan oven ja hain Brellan harjapakin. Harjasin Brellan kiiltäväksi ja selvitin sen hännän ja harjan. Kavioita putsatessa se ajoi jalalla pyörää, mutta kun nostin jalan korkeammalle, sekin loppui.

Sitten hain varute huoneesta Brellan satulan ja suitset, sillä kohta olisi tarkoitus mennä kokeilemaan maneesin Brellan askellajeja. Karsinassa heitin satulan Brellan selkään ja kirrasin vyötä. Oikein näki, miten se yritti pullistaa mahansa palloksi. Suitsien laitto onnistui hyvin, lukuun ottamatta sitä, että poni ei olisi tahtonut irroittaa leukojaan toisistaan. Sormet sai työntää melkein kurkkuun asti, että sain ujutettua kuolaimet suuhun. Nappasin mukaani vielä raipan ja laitoin kypärän päähän ennen maneesiin siirtymistä.

Maneesissa talutin Brellaa pari kierrosta maastakäsin. Kun poni alkoi olla rento, talutin sen keskelle kenttää ja mallasin jalustimet sopivan pituisiksi. Satula vyötä sai kiristäää urakalla, sillä nyt mahan ja vyön väliin mahtui kokonainen nyrkki. Punnersin itseni lopulta satulaan ja säätelin vielä jalustimia, vaikke poni olisi tahtonut seistä paikallaan. Viimein lähdimme pitkillä ohjilla vasempaan kierrokseen.

Annoin Brellalle pitkät ohjat varauksella, sillä kuulin aijemmin Jassulta, että Brellalla on pahatapa pyrähdellä kulmista. Tein istunnalla voltteja ja ympyöitä, etenkin kulmiin, sillä poni olisi tahtonut oikoa ne oikein kunnolla. Parin kierroksen jälkeen otin lyhyet ohjat ja tulin siihen tulokseen, että tämä poni ei ole kamalan herkkä.
Yritin koota ponia urakalla ja taivuttelin volteilla ja ympyröiltä. Koulun vääntäminen ei selvästikkään ollut Brellan juttu. Pari jumia tuli, mutta kun käytti raippaa lavalle, matka jatkui reippaasti. Vaihdoin suuntaa ja toistin saman uuteen suuntaan.

Kun Brella alkoi olla kuulolla annoin ponin siirtyä nopeampaan askellajiin. Ensimmäisenä minulle tarjottiin ravia. Annoin ponin ravata jotta se päästäisi edes vähän höyryjä pihalle. Ravi oli mukavan tasaista, mutta siihen oli kuitenkin hyvä keventää. Tiivistin istuntaa ja pidätin vähän ohjasta. Brella siirtyi sujuvasti töttiin, mutta se vaikutti aika epäpuhtaalta.

Aloin työstää tölttiä niin, että lisäsin sitä pitkillä sivuilla ja tein päätyihin ympyrät. Monen kierroksen jälkeen tämä alkoi sujua ja rpsuttelin heppaa samalla kun vaihdoimme suuntaa.
Toistin saman tehtävän tähän suuntaan, mutta joka toinen ympyrä olikin ravia. Tätä ei tarvinnut kamalan kauaa vääntää, sillä Brella taisi saada jutun juonesta kiinni aikaisemmalla suunnalla. Siirsin Brellan C:ssä laukkaan. Sen laukka oli hyvin pyörivää ja aikalailla korkeaa. Aivan kuin istuisi keinuhevosen selässä. Tein laukassa ympyröitä ja yritin ssada mahdollisismman tasaisen temmon.

Muutaman kierroksen jälkeen tiivistin istuntaa ja pidätin hiukkasen. Brella siirtyi passiin, joka oli melkein laukan vauhtistä. Maastakäsin se olisi varmasti näyttänyt hauskalle, sillä Brella tohotti kamalasti eteenpäin, välillä vähän jalat solmussa.

Vaihdoin vielä suuntaa ja laukkasin uudelleen. Passia en ottanut kuin vaan yhden pitkän sivun, kun annoin jo pitkät ohjat. Ratsastus oli hyvin onnistunut, lukuun ottamatta paria pyrähdystä ja ainakin viittä pukkia.
Kun poni ei enää huohottanut, käänsin keskelle kenttää ja rapsutin ponia kiitokseksi ja pomppasin alas selästä. Löysäsin vyötä ja nostin jalustimet ylös. Otin ohjat kaulalta ja silloin alkoi pään hinkkaaminen minun olkapäähäni. Hetken aikaa rapsuttelin Brellan päätä, kunnes lähdimme takaisin karsinaan.
Karsinassa riisuin Brellalta varusteet ja paautin ne oikeille paikoilleen. Harjasin ponin vielä läpi ja putsasin kaviot. Hain Brellalle fleece loimen sillä se oli ryntäistä hieman hikinen. Annoin sille ruokakuppiin pätkän porkkanaa ja palautin Brellan tarhaan.

Kello oli vasta vähän, joten putsasin karsinan ja pesin vesi- ja ruokakupit. Lopuksi huolsin vielä Brellan satulan ja suitset ja sitten olikin aika lähteä kotiin.

Frida

Viestien lukumäärä : 5
Join date : 24.02.2015
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Brella tarinoi

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa