Brella tarinoi

Siirry alas

Brella tarinoi Empty Brella tarinoi

Viesti kirjoittaja Jassu lähetetty Su 13 Huhti 2014, 21:08

Brella tarinoi Brella10
Brella frá Vatn
"Brella"
islanninhevonen, tamma
Omille sivuille


Viimeinen muokkaaja, Jassu pvm Ma 18 Marras 2019, 21:38, muokattu 1 kertaa
Jassu
Jassu
Admin

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 01.03.2014
Karma : 4

http://hiirenkolo.net/shelyes

Takaisin alkuun Siirry alas

Brella tarinoi Empty Vs: Brella tarinoi

Viesti kirjoittaja Tore lähetetty Ti 16 Joulu 2014, 19:34

Ensimmäinen hoitomerkintä
Katsoin vaaleaa häntää ja suupieleni taipuivat pakostakin hymyyn. Brella seisoi paikoillaan korvat hivenen luimussa, ilmiselvästi osoittaen haluavansa yksityisyyttä omassa karsinassaan. Tamman takamus oli karsinan ovelle päin ja minä seisoin kosketusetäisyydellä karsinan ulkopuolella. Käänsin katseeni pois kauniista issikasta kuullessani ääniä. Tunnistin juuri ulkoa lumisateesta sisälle tulleen naisen Jassuksi. Hän hymyili iloisesti ja moikkasi minua.
”Moi, Tore taisi olla sun nimi?” hän kysyi ja minä nyökkäsin takaisin hieman vaivaantuneena. Hänen seurassaan oli joku oranssihiuksinen, ehkä suurinpiirtein samanikäinen nainen tai tyttö.
”Moi, oon Viivi, hauska tavata”, hän sanoi ja minä nyökkäsin hänellekin tervehtien varovaisesti takaisin. Jassu vilkaisi karsinaan ja naurahti.
”Tyypillistä Brellaa. Sun kannattais varmaan aloittaa varmaan vaikka harjaamisella. Voin näyttää sulle missä Brellan harjat on”, hän sanoi. Minulla oli heti positiivinen ja miellyttävä kuva tästä paikasta, kun seurasin Jassua harjaämpärin luokse.

Palattuani Brellan karsinalle vilkuili tuo minua jo hieman uteliaana. Avasin karsinan oven ja luikahdin karsinaan mennen tamman turvan luokse. Annoin sille tilaisuuden haistella minua. Brella haisteli paljasta kättäni ja lähti sitten hamuilemaan sitä.
”Höntti, en ole ruokaa”, minä naurahdin sille. Hetkea myöhemmin tamma seisoi toisin päin karsinassa. Olin sitonut sen nyt kiinni, mutta jättänyt kuitenkin naruun liikkumatilaa. Poimein ämpäristä pölyharjan ja lähestyessäni harjan kanssa tammaa se otti askeleen toiseen suuntaan. Lähestyessäni Brellaa se kuitenkin tuli minua kohti astuen melkein varpailleni.
”Hei, katsoisit vähän, mä olen täällä”, sanoin hopeanmustalle tapaillen lievästi loukkaantunutta ääntä, mutta tamma ei osoittanut katumisen merkkejä. Yritin uudestaan ja nyt sain harjata tammaa rauhallisesti. Lähestyessäni takapäätä huomasin, kuinka takakavio nousi hieman uhkaavana ja potkaisi taakse laiskasti. Siirryttyäni toiselle puolelle Brella lähestyi minua uhkaavasti. Jotenkin tamma onnistui hinautumaan lähemmäs ja lähemmäs niin, että olin aika ahtaalla Brellan ja seinän välissä.
”Olen kuule elävä olento, tarviin hengitystilaa”, puhahdin tammalle ja yritin saada sen väistämään. Lopulta tamma siirtyi laiskasti. Olin varma, että se oli pettynyt. Silti Brella yritti samaa temppua vielä muutamaan kertaan harjatessani. Ensimmäisen kavion kohdalla minua alkoi jo hieman huvittaa ponin jääräpäisyys. Pidin kaviosta kiinni Brellan potkiessa ja yrittäessä vetää sitä takaisin maahan. Ensimmäisen kavion kanssa kuitenkin onnistuin lopulta. Loppujen jalkojen kanssa tämä tuntui olevan vähän samaa luokkaa.

Niinpä seisoin hieman hikisenä Brellan karsinan edessä Viivin mennessä yksin ohitse. Hän kuitenkin pysähtyi ja katsoi meitä kumpaistakin.
”Siivosin sen kaviot”, minä yritin selittää.
”Joo, se on vähän semmonen”, Viivi sanoi jatkaen sitten matkaansa takaisin ulos. Minä päästin Brellan irti ja poistuin karsinasta. Palautin harjaämpärin omalle paikalleen ja tarkistin vielä paikoillaan olevat Brellan varusteet. Musta yleissatula ja mustat, nivelkuolaimella varustetut suitset. Varustehuoneessa oli minua hieman lyhyempi blondi tyttö. Hän silmäili toisen hevosen varusteita (ilmeisesti Lokan). Huometassaan minut hän kääntyi ja hymyili iloisesti.
”Moikka! Oon Mirka ja aloitin täällä juuri Lokan hoitajana”, hän ilmoitti.
”A-ahaa.. Minä olen Tore ja hoidan Brellaa”, kerroin hänelle ihan hämmentyneenä. Mirka katseli hetken.
”Hei sain idean! Pestään Lokan ja Brellan suitset! Otetaan oikean kisa, pyydetään Jassu vaikka tuomaroimaan”, hän sanoi. Minä olin ihan hämilläni, mutta jotenkin päädyin nyökkäämään. Varmaankin noin vartti myöhemmin olin koonnut Brellan suitset uudestaan ja Mirka odotti Lokan suitsien kanssa valmiina. Hän oli hakenut Jassun paikalle ja nyt annoimme suitset hänelle arvioitaviksi. Loppuen lopuksi Jassu myönsi, ettei osannut valita. Niinpä Mirka joutui tyytymään tasapeliin.

Jouduin kuitenkin pian sen jälkeen lähtemään äitini tullessa hakemaan. Hyvästelin toiset vähän varovaisesti, mutta Mirka huusi perääni jo iloiseen sävyyn. Autossa äitini vihjaili vielä jotakin, mutta minä pistin punaiset poskeni pakkasen syyksi.

Tore

Viestien lukumäärä : 7
Join date : 13.12.2014
Karma : 0

Takaisin alkuun Siirry alas

Brella tarinoi Empty Vs: Brella tarinoi

Viesti kirjoittaja Tore lähetetty Ma 22 Joulu 2014, 15:39

Toinen hoitomerkintä

Lumihiutaleita tippui hiljalleen maata kohti. Ilmassa tuntui kirpeä pakkanen, joka oli saanut hevosetkin reippaalle tuulelle. Brella juoksi kavereidensa kanssa polven syvyisessä lumessa hassusti pomppien. Suuni nousi pieneen hymyyn katsellessani. "Vau, kato millai ne juoksee", joku sanoi vieressäni saaden minut hätkähtämään. En ollut huomannut viereeni tullutta mustatukkaista tyttöä. hän oli minua lyhyempi, mutta varmaan suurinpiirtein ikäiseni. "Aa, sori, en esittäytynyt. Oon Inga-Stina", hän sanoi. Minä katsoin tyttöä edelleen hieman hämilläni, kunnes onnistuin takeltelemaan nimeni "Olen Tore", sanoin sitten lopulta. Hän nyökkäsi innokkaana. "Joo, oot kuulemma Brellan uusi hoitaja?" hän sanoi tietäväiseen, mutta innokkaan sävyyn. En tiennyt miten hän oli saanut tietää, mutta ehkä tallilla tieto kulki nopeasti. "Dimona, toi pilkullinen on mun", hän kertoi sitten minulle. Sen sanottuaan hän meni hakemaan hoitohevosensa tarhasta ja lähti sen kanssa pihattotallia kohti.

Inga-Stinan jo mentyä minä menin hakemaan Brellaa. Lähestyessäni tammaa se nosti päänsä pystyyn ja viiletti kovaa vauhtia kavereidensa kanssa toiseen päähän. Minä kahlasin hevosten jättämiä jälkiä eteenpäin, mutta vain saadakseni koko lauman juoksemaan uudestaan. Tämä ehti toistua jo pari kertaa. Kunnes päädyin suunnittelemaan jotakin tapaa onnistua yrityksessäni. Päädyin lopulta rapsuttelemaan toisia hevosia, toivoen näin jymäyttäväni Brellaa. Suunnitelma tepsikin tällä kertaa, lopulta hopeanmusta tamma seisoi vieressäni mustasukkaisena toisten saamista huomionosoituksista. Hymyilin tammalle iloisena rapsutellen Brellan kaulaa. Taluttaessani Brellan pitkällä narulla portille huomasin portilla Inga-Stinan, joka pidätteli selkeästi nauruaan. Hän oli noussut jo hevosensa selkään. "Ei tainnu mennä ihan putkeen?" tuo kysyi huvittuneena. Minä pudistelin päätäni, mutta osasin kyllä hyin kuvitella kuinka höntiltä olin näyttänyt muutama hetki takaperin. Viivikin tuli paikalle Flammea taluttaen. "Me ollaan lähdössä maastoon nyt", Inga-Stina kertoi innostuneena. Minä nyökkäsin jälleen. Kaksi ratsukkoa jatkoi matkaansa ja minä pääsin Brellan kanssa tallille ilman suurempia ongelmia.

Karsinassaan Brella seisoi kiltisti paikallaan laittaessani sen jälleen kiinni. Menin hakemaan tamman hoitoharjoja pahaa aavistamattomana. Siksi olinkin hieman yllättynyt nähdessäni Brellan takapään käytävällä. "Häh, miten hei neiti oot noinpäin?" kysyin tammalta. Brella katsoi minua varmasti ilkikurisen ilmeen kanssa. Työnsin kevyesti tammaa takalistoon, joka ei aiheuttanut siirtymisreaktiota. Annoin vähän kovemman työnnön, jolloin vastahakoisena tamma kääntyi takaisin karsinanpuolelle. Tallin käytävällä kuului askelia, jolloin kurkistin karsinasta käytävälle. "Ai, Tore. Moi", Jassu sanoi. Minä tervehdein takaisin. Hän näytti väähn huvittuneelta. "Brella taisi tehdä sulle jekun", hän sanoi pirteänä. "Joo. Se seisoi ihan kiltisti ennen kuin hain harjat", yritin selittää puolustuksekseni. "No, ensikerralla sun kannattaa hakea vaikka harjaämpäri etukäteen", hän sanoi. Minä lupasin ja Jassu jatkoi matkaansa.

Huomasin nuoren naisen taluttavan hevosta käytävällä. En tunnistanut häntä, mutta Jassu kulki hevosen toisella puolella. Hevonen ainakin oli Brille (muistin nimen, koska se oli niin lähellä Brellaa). Päättelin vaalean naisen olevan varmaankin Brillen omistaja, Kairan. Olin harjannut Brellaa jo vähän aikaa, kun Jassu tuli uudestaan karsinan luokse. "Saat Kairanista ja Brillestä seuraa, jos meet kentälle", hän kertoi. Nyökkäsin ja kiitin, jonka jälkeen Jassu mietti hetken. "Oikeastaan, voisin tulla katsomaan. Taidat kuitenkin ratsastaa ekaa kertaa Brellalla? Joo, tehdään niin", hän sanoi poistuen paikalta. Siirryin harjaamaan toiselta puolelta ja huomatessani brellan hivttautuvan jälleen pikkuhiljaa karsinan seinäää kohti, pistin sen väistämään uudestaan takaisinpäin. Niinpä harjaus sujui ilman suurempia haasteita ja pääsin yrittämään kavioden putsaamista. Nimenomaan yrittämään. Kumpikaan etujalka ei ollut noustakseen, joten siirryin suosiolla takajalkoihin. Onnistuin saamaan jalan ylös, mutta se melkein temmattiin pois kädestäni. Hikinen urakka päättyi kuitenkin omaksi voitokseni.

Itse varusteiden laittaminen sujui ongelmitta. Lähdimme Kairanin kanssa vähäsanaisina kentälle, mutta takuulla eri syistä. Minä jännitin vähän (ellei enemmänkin) ensimmäistä ratsastusta. Kentälle päästyemme tarkistin satulavyön, lisäsin vähän pituutta jalustimiin ja sain ystävällisesti tarjoutuneen Jassun roikkumaan toiselle puolelle noustessani selkään. "Hyvin se menee, ihan rauha. Brella voi olla vähän malttamaton", Jassu ohjeisti. Päästyäni selkään kiristimme satulavyön. Oloni oli kuin raketin selässä istuvalla. Lähdimme reippaaseen käyntiin pitkin ohjin. Jassu palasi kentän laidalle katsomaan. Havaitsin Brellan olevan innokas menijä. Lämmittelin tamman kanssa voltteja tekemällä sekä pysähdyksillä. Uskoin, että olisi paras rauhoittaa tamma keskittymään ja kuuntelemaan. Brella ei halunnut mitenkään tipsutella käynnissä ja tehdä pysähdyksiä. Niinpä annoin tammalle luvan ravata. kehoituksesta seurasi äkillinen pyrähdys, jolloin horjahdin ja melkein tussautin pyllyny tyhjän päälle. Aloin rauhoittelemaan ravia jatkamalla volttien tekemistä. Otin myös siirtymisharjoituksia käynnistä raviin. Jossakin vaiheessa kentälle liittyi kolmaskin ratsukko - Mirka ja Loka. Annoin Brellalle pitkät ohjat ja annoin tamman kävellä. Menimme Jassun luokse ja pysäytin Brellan. Hän kehui kärsivällisyydestäni, mutta varoitti Brellan olevan aika innoton koulussa. Lisäksi Jassu neuvoi minulle, miten asentoani korjaamalla apuni menisi paremmin perille. Loppuverryttelin vielä Brellan ennen kuin palasimme takaisin talliin.

Brella vaikutti rauhalliselta, seisoi karsinassa paikallaan laittaessani riimun kaulalle. Sain otettua suitset pois ja otin satulan samalla kertaa. Jassu pysähtyi ovelle tarjoutuen viemään varusteet. Niinpä saatoin suoraan jatkaa Brellan harjaamisella. Tamma oli vähän hikinen kohdasta, jossa satula oli ollut. Laitoin tammalle fleeceloimen. Palasin viemään harjaämpäriä, jolloin näin uudestaan Jassun. Kerroin tamman olleen vähän hikinen. Jassu lupasi ottaa loimen myöhemmin pois, joten saatoin lähteä kotiin.

Tore

Viestien lukumäärä : 7
Join date : 13.12.2014
Karma : 0

Takaisin alkuun Siirry alas

Brella tarinoi Empty Brellan hoito

Viesti kirjoittaja Frida lähetetty Pe 27 Helmi 2015, 11:57

Aurinko pilkisti pilven takaa kun kävelin ensimmäistä kertaa Shelyesin tallin pihalla. Loska lotisi hauskasti saappaideni alla, kun etsiskelin oikeaa rakennusta. Nuori nainen kaväli luokseni ja kyseli, että olenko eksynyt. Nyökkäsin hymyillen ja lähdin naisen mukaan.

Kerroin hänelle matkalla olevani Brellan uusi hoitaja ja että olin tallilla ensimmäistä kertaa. Minulle selvisi, että tämä mukava nainen on Jassu, tallin omistaja. Hän esitteli minulle talli-aluetta ja voin melkeinpä taata, että tunnen nyt tallit kuin omat taskuni.

Jassa antoi minulle riimunnarun ja lähdin hakemaan Brellaa tarhasta. Tarhassa oli monta tammaa ja hetken aikaa haahuilin etsien oikeaa ponia. Lopulta tulin siihen tulokseen, että tuo hopean musta äkäpussi on Brella.
Kävelin reippaasti kohti Brellaa ja höpötin omiani. Saman tien poni käänti takapuolensa minulle ja litisti korvat välittömästi luimuun. Onnekseni minulla oli taskussa karkkipaperi ja palaleipää. Rapistelin paperia ja kuin tyhjästä Berlla oli jo kkorvat hörössä hörisemässä edessäni. Annoin sille leivän palan ja kiinnitin riimunnarun riimuun. Kävellessämme kohti porttia Brellan mieliala tasaantui ja taas oli korvat luimussa.

Kun sain portin kiinni, jatkoimme matkaa kohti tallia. Keskelle pihaa täytyi tietysti tehdä jumi. Sain lopulta Brellan liikkeelle karjumisella ja riimunnarun näpäytyksellä pepulle. Sidoin Brellan karsinaan ja tein solmuun vielä varmistuksen pujottamalla vetosulmun lenkistä solmun hännän. Suljin karsinan oven ja hain Brellan harjapakin. Harjasin Brellan kiiltäväksi ja selvitin sen hännän ja harjan. Kavioita putsatessa se ajoi jalalla pyörää, mutta kun nostin jalan korkeammalle, sekin loppui.

Sitten hain varute huoneesta Brellan satulan ja suitset, sillä kohta olisi tarkoitus mennä kokeilemaan maneesin Brellan askellajeja. Karsinassa heitin satulan Brellan selkään ja kirrasin vyötä. Oikein näki, miten se yritti pullistaa mahansa palloksi. Suitsien laitto onnistui hyvin, lukuun ottamatta sitä, että poni ei olisi tahtonut irroittaa leukojaan toisistaan. Sormet sai työntää melkein kurkkuun asti, että sain ujutettua kuolaimet suuhun. Nappasin mukaani vielä raipan ja laitoin kypärän päähän ennen maneesiin siirtymistä.

Maneesissa talutin Brellaa pari kierrosta maastakäsin. Kun poni alkoi olla rento, talutin sen keskelle kenttää ja mallasin jalustimet sopivan pituisiksi. Satula vyötä sai kiristäää urakalla, sillä nyt mahan ja vyön väliin mahtui kokonainen nyrkki. Punnersin itseni lopulta satulaan ja säätelin vielä jalustimia, vaikke poni olisi tahtonut seistä paikallaan. Viimein lähdimme pitkillä ohjilla vasempaan kierrokseen.

Annoin Brellalle pitkät ohjat varauksella, sillä kuulin aijemmin Jassulta, että Brellalla on pahatapa pyrähdellä kulmista. Tein istunnalla voltteja ja ympyöitä, etenkin kulmiin, sillä poni olisi tahtonut oikoa ne oikein kunnolla. Parin kierroksen jälkeen otin lyhyet ohjat ja tulin siihen tulokseen, että tämä poni ei ole kamalan herkkä.
Yritin koota ponia urakalla ja taivuttelin volteilla ja ympyröiltä. Koulun vääntäminen ei selvästikkään ollut Brellan juttu. Pari jumia tuli, mutta kun käytti raippaa lavalle, matka jatkui reippaasti. Vaihdoin suuntaa ja toistin saman uuteen suuntaan.

Kun Brella alkoi olla kuulolla annoin ponin siirtyä nopeampaan askellajiin. Ensimmäisenä minulle tarjottiin ravia. Annoin ponin ravata jotta se päästäisi edes vähän höyryjä pihalle. Ravi oli mukavan tasaista, mutta siihen oli kuitenkin hyvä keventää. Tiivistin istuntaa ja pidätin vähän ohjasta. Brella siirtyi sujuvasti töttiin, mutta se vaikutti aika epäpuhtaalta.

Aloin työstää tölttiä niin, että lisäsin sitä pitkillä sivuilla ja tein päätyihin ympyrät. Monen kierroksen jälkeen tämä alkoi sujua ja rpsuttelin heppaa samalla kun vaihdoimme suuntaa.
Toistin saman tehtävän tähän suuntaan, mutta joka toinen ympyrä olikin ravia. Tätä ei tarvinnut kamalan kauaa vääntää, sillä Brella taisi saada jutun juonesta kiinni aikaisemmalla suunnalla. Siirsin Brellan C:ssä laukkaan. Sen laukka oli hyvin pyörivää ja aikalailla korkeaa. Aivan kuin istuisi keinuhevosen selässä. Tein laukassa ympyröitä ja yritin ssada mahdollisismman tasaisen temmon.

Muutaman kierroksen jälkeen tiivistin istuntaa ja pidätin hiukkasen. Brella siirtyi passiin, joka oli melkein laukan vauhtistä. Maastakäsin se olisi varmasti näyttänyt hauskalle, sillä Brella tohotti kamalasti eteenpäin, välillä vähän jalat solmussa.

Vaihdoin vielä suuntaa ja laukkasin uudelleen. Passia en ottanut kuin vaan yhden pitkän sivun, kun annoin jo pitkät ohjat. Ratsastus oli hyvin onnistunut, lukuun ottamatta paria pyrähdystä ja ainakin viittä pukkia.
Kun poni ei enää huohottanut, käänsin keskelle kenttää ja rapsutin ponia kiitokseksi ja pomppasin alas selästä. Löysäsin vyötä ja nostin jalustimet ylös. Otin ohjat kaulalta ja silloin alkoi pään hinkkaaminen minun olkapäähäni. Hetken aikaa rapsuttelin Brellan päätä, kunnes lähdimme takaisin karsinaan.
Karsinassa riisuin Brellalta varusteet ja paautin ne oikeille paikoilleen. Harjasin ponin vielä läpi ja putsasin kaviot. Hain Brellalle fleece loimen sillä se oli ryntäistä hieman hikinen. Annoin sille ruokakuppiin pätkän porkkanaa ja palautin Brellan tarhaan.

Kello oli vasta vähän, joten putsasin karsinan ja pesin vesi- ja ruokakupit. Lopuksi huolsin vielä Brellan satulan ja suitset ja sitten olikin aika lähteä kotiin.

Frida

Viestien lukumäärä : 5
Join date : 24.02.2015
Karma : 0

Takaisin alkuun Siirry alas

Brella tarinoi Empty Vs: Brella tarinoi

Viesti kirjoittaja Amira lähetetty Ke 20 Marras 2019, 16:50

Bella, vai oliks se Brella?



19.11.2019

Naputin kynäl pulpettia. Aika tuntui matelevan, niinku aina koulussa, mut varsinkin matikantunneilla.
"Amira? Amira?! Kuunteletko sä edes?!" ope tiuskaisi mulle. Ilmeisesti se oli kysyny mult jotai, joka oli menny mult totaalisesti ohi.
"Ai hä?" mä kysyin tyynesti siltä ihan vaa ärsyttääkseni.
"Äh, ihan turhaa, kun ette te mitään kuuntele, menkää nyt vaan sitten" ope päivitteli.
"Jes" hymyilin tyytyväisenä, pakkasin salaman kirjat ja ryntäsin luokasta ulos. Tungin vanssit jalkaani ja heitin takin päälle. Sitte äkkiä ulos pyörälle, lukko auki ja kotii.

Koton olin vaihtanu vaatteet tallivaatteisiin ja lähteny tallille. Tiesin et hoitajahaun tulokset oli tullu, jonka takii olin nii levoton. Ja mul oli kiire tallille, kattoos tulokset. Olin hakenu Bellan, eiku. Oliks se Brella? Ei hitto jos mä kirjotin väärin serkul.

Jarrutin pyörän tallin eteen ja lukitsin sen kiireesti. Sormet oli taas ihan jääs, himputin kaamos teki tuloaan. Onneks tallis oli sentään lämmin. Suuntasin suoraan ilmoitustaululle, ja siellä ne tulokset roikkui. Katsoin listaa. Kolmannella rivillä luki Brella... Ja sen perässä Amira! Mä olin pikkusen häkeltynyt, miten mut voitiin valita niiden muiden potenttiaalisten joukosta? Noh, kai mä olin vaikuttava. Kohautin hartioit ja lampsin hymyille ullakolle kaapille. Kiersin avaimen lukos ja se raksahti auki. Kaappi oli tyhjä, tietysti se oli tyhjä. Jätin sinne reppuni, kiinnitin lukon ja jaktoin matkaa.

Tallissa oli täys tohina pääl, mut taitavast väistellen onnistuin välttämää kaikki ärsyttävien tuntikakaroiden kyselyt sun muut. Brella asui pihatos, jote suuntasin heti sinne päi. Kaukaa erotin Brellan tumman karvan, jota koristi papurikkokuviointi. Kipitin pihattotallin läpi tarhaan ja nappasin samalla riimunnarun mukaan. Lähestyin tammaa hieman varuillaan, mut se vaikutti täl hetkel iha rauhalliselt, joten päädyin kävelemään sen luokke ittevarmasti ja vaan klipsautin riimunnarun kiinni riimuun. Helppoa. Eiks? Just kun olin lähös kohti tallii, Brella teki täysstopin. Ei ehkä sittenkään enää niin helppoo. Aikani siinä sitten sitä maiskuttelin ja maanittelin, kunnes päädyin läimäisemään riimunnarun tamman lautaselle. Ja siitäkös tamma vast kiukustu, se teki pienen pukin kääntäen takapäätään mua kohti ja visko päätä ylös alas.
"Nyt pony!" tiuskaisin ja lähin kävelemään, ja kun ihmeen kaupal, Brella lähti seuraa peräs korvat luimussa ja irvaillen.

Tallis laitoin Brellan pesariin molemmilt puolilta kii, kosk luonnollisest sil ei ollu karsinaa. Hain tamman harjapakin hyllyst ja valitsin sielt sopivan harjan alkaen sukimaan Brellaa. Se visko päätä ja kuopi kaviol, vaik se ties ettei se minnekkää pääsis, vielä. Yritin olla välittämät ja jatkoin harjausta. Sit tamma keksi alkaa liikkumaan taakse ja eteenpäin, sen verran löysät ketjut oli.
"Brella! Nyt kunnolla!" komensin ponia napakasti. Tää sit kai oli sitä Brellan kuuluisaa temppuiluu. Samas tunsin puhelimen värisevän taskus. Nappasin sen kätee, serkult oli tullu viesti.
*Eihän siel ees oo ketään Bella nimistä ponii??* Kunnon stalkkeri.
*Vai kirjotiks väärin tai jotain  itkunauru * No Sherlock.
^Joo  itkunauru ! Mut se oli vahinko!^
*Hihi, no silti aika hassuu*
^Niinpä niin... ^
*No mut saiks sen hoitsuks???*
^OMG JOO cyclops I love you
*OMG! Tuun joskus kattoo, kuulumisiin* Onneks se ei jaksanu laittaa enää mitää, Brellaki alko käyttäytyy jo siihe mallii, et liikunta vois olla hyväks.
"Mitäs sanoisit, jos me vähän juoksutettais sua" tuumasin, ja Brella tietysti luimisti korvansa.

Hetken pääst Brella käveliki jo kuuliaisesti ympyrää maneesissa. Mulla oli juoksutusraippa toisessa kädessä ja toisella pitelin tammaa suurel ympyräl liinas. Maiskautin ja heilautin raippaa maahan, jolloi Brella lähti kuulaisesti raviin. Annoin sen juoksennella siinä rennosti vähän lämpöjä itteensä. Sitku tamma ois lämmenny, me alotettais laukkatyöskentely. Tamma liikku nätisti pitkin, rennoin askelin kaulaa venytelle.

Kun hetken oltiin juoksenneltu molempiin suuntiin, aloin ottaa laukkaa Brellan kaa. Alkuun se kaahas hirveesti ja pukitteli, eikä meinannu kuunnella mua, joten päädyin tulokseen, et antaisin tamman eka laukkaa virtaa pois. Tila ei ollu kovin suuri, ku toisel puolel oli menos joku tunti, mut riittävän iso pienee irrotteluun liinas. Katsomos istu pari pikkutyttöö seuramas tuntii, mut lopult niit alko kiinnostaa enemmä mun ja Brellan hommat. Olija Brella aika syötävän söpö.

Ku olin saanu Brellast liiallisen virran pois aloin oikeesti työstämään laukkaa. Pyysin tamman raville, ja nostin sitten hitaan laukan maiskauttamalla. Tehtiin sitä molempiin suuntii, ja lopult se alko kuuntelee mua ihan hyvin, ja saatiin jopa hyvii pätkii, vaik ei kyl tamma mikään koulumestari ollukkaa. Loppuun annoin tamman kävellä rauhassa mun vierellä, ja sain kiittää hyvin toiminutta ponii.

Saatuani Brellan hengen tasaantuu, lähettiin tallii. Siel hoisin Brellan pois tuttuun tapaan pesarilla. Täl kertaa Brella ei oikee jaksanu temppuil ja  hoito suju mutkattomast. Heitin Brellan pihattoon suoraa, sil se ei oikee ollu ees hikeentyny kunnol.

Seuraavaks ois viel Kimi...

Merkintä 2, #Tarinatempaus2019 , aloituspvm 20.11.19
Amira
Amira

Viestien lukumäärä : 26
Ikä : 16
Join date : 02.11.2017
Karma : 1

Takaisin alkuun Siirry alas

Brella tarinoi Empty Vs: Brella tarinoi

Viesti kirjoittaja Amira lähetetty To 21 Marras 2019, 17:45

Tutustumisjuttui
21.11.2019

Mun valkonen Jopo kiisi pitkin Shelyn pihatietä. Mä yritin parhaani mukaan väistellä kuoppii, ettei renkaat menis rikki tai jotai. Shelyn pihassa jarrutin ja hyppäsin pois pyörän selästä lukiten sen. Otin tangolla roikkuvan ratsastuskypärän mukaan ja suuntasin suoraan päätallin ullakolle heittämään kamat kaappiin. Täl kertaa sohvalla istu joku tylsistyneen näkösenä ja se tais huomaa mut ku mä kolistelin mun kaapilla. Ainakin se käänty ja katto mua.
"Moi, oon Inga-Stiina, Dimonan hoitaja" se lopulta totesi tapittaen mua edelleen pieni hymynkare naamataulussansa. Käännyin kankeesti ja mittailin tyttöö katseellani pitkään.
"Mä oon Amira, omistan Kimin, ja hoidan Brellaa" sanoin lopulta melko ilmeettömäst.
"Kiva kun uusiiki kasvoi saadaan tänne Shelyyn!" toi hymyili mulle iloisesti.
"Joo..." vastasin sille katsoen sitä silmiin.
"Haluisikko muuten tulla vähän ratsastaa mun kaa, kun Dimonalla on tänää vapaapäivä?" Inga-Stiina kysy multa yhtäkkii.
"Ööö... No kai mä voin. Pitää mun kuiteski liikuttaa Brella tänään" vastasin sille vähän ajan päästä.
"Jes! Hyvä, eikäöhä aleta mennä!" se sanoi, pomppasi pystyyn ja viittasi kohti portaikkoo.
"Joo... Venaa otan mun kypärän ja hanskat... Ja laitan kengät..." nyökkäsin kaivaen repusta hanskoja. Missä ne nyt oli?

Inga-Stiina oli jääny hoitamaa Dimonaa pihattotalliin, kun mä olin tullut Brellan kans ison tallin pesariin. Harjates se oli käyttäytyny iha semi hyvi, vaik se yrittiki vähän nappasta mua kädestä, mut siitki selvittii. Varustamine oli menny aik vaivattomast, vaikka tamma pullisteliki ja piti suunsa tiukasti kiinni, ennenku mä jouduin tunkemaan sormeni sen suupielee. Mut tässä sitä seisottii, toistaseks ehjänä maneesin keskel kiristämäs pullistelevan ponin satulavyöt.
"Ehkä se nyt on iha hyvi" mutisin ja nappasin raipan maasta, ennenku kiipesin Brellan selkää. Inga-Stiina, joka täl hetkel käveli jo Dimonan kaa uralla, oli neuvonu et kannatti ottaa raippa mukaa. Ku olin saanu jalustimet säädettyy, liityin Inga-Stiinan seuraks kävelee uralle.

Ku oltii kävelty jonku aikaa, otin ohjat kätee ja aloin taivuttelee Brellaa volteil ja ympyröil. Se tuntu ihan rauhalliselt käynnis, mut tiesin, et pommi vois viel räjähtää laukas. Sellassii ne ponit oli, vaikutti raviis ja käynnis iha kuuliaisilt, mut sit laukas ne riehaantu. Alettiin ottaa ravia, ku aloin saamaa tuntumaa Brellaa hyväks. Ravis annoin Brellan hölkkäillä alkuu, jot saisin sen lihaksii lämpimiksi, tosin jouduin koko aja pidättää sitä, ku se meinas juosta iha liia kovaa alkuverkkaa nähe. Sit ku se alko tuntuu lämmeneeltä, otin sitä ohjalla hitaampaa ravii ja sit taas reippaammi. Näi tein aika pitkään ja Brella alko jopa kuuntelee mua paremmin, et se ei vaa kaahottanu pää korkeella niiku alussa ku nostin ravin. Seuraavaks aloin työstää voltteja, jot Brella taipuis niilläki paremmi ja oikeesti kuuntelis mua.

Käänsin Brellan voltil ja aloin asettaa sitä, se viskas päätään pari kertaa ylösalas, jote otin vähä kovemmin ohjalla asetusta koittaen pitää kuitenki pehmeen käde. Siit protestiks Brella teki yhtäkkisen pysähdyksen suoraa ravist, jost jouduin iha hetkeks aikaa kaulalle, ku en ollu valmistautunu siihe ollenkaa. Yitin eka pohkeella ja ääniavuilla saada sitä taas liikkeelle, mut ei jos ei.
"Brella nyt kunnolla!" mulla alko mennä pinna, ku Brella vaan seistä törötti siinä paikoillaan korvat määrätietoisest luimussa kuuntelematta mun käskyjä jo neljättä minuuttia.
"Nyt ihan oikeest!" tuhahdin ja näppäsin raipan terävästi Brellan lautaselle. Poni teki siitä kimmastuneena parin pukin sarjan paikoillaan ja yritti vetää päätä alas, mut mä olinki nopeempi ja nakkasin raipan uudelleen. Nyt riittäis toi perseily mulle. Mun kurituksesta nöyrtyneenä Brella lähti kiltist liikkeelle, vaik sen häntä viuhtoki aika kiukkusesti. Arvelin, et laukassa vois Brella vähä yrittää heittää mua alas. Tammal näytti olevan kiukkupäivä. Mä kuitenkin jatkoin päättäväisest voltteja ja ympyröitä, joilla yhä uudestaa ja uudestaa asetin Brellaa.

Pitkän taivuttelun jälkeen, se meni pari ympyrää ihan ookoosti taipuen kumpaanki suuntaa. Taputin Brellaa kiitokseks ja siirsin sen käyntiin.
"Inga-Stiina! Ootksä valmis välikäynneille?" kysyin Dimonaa ympyrällä nätisti asettavalt tytöltä.
"Joo!" hän ilmotti mulle hymyillen, Dimona varmaa oli tänään hyvänä. Inga-Stiina siirty mun ja Brellan taakke jutustelemaa mun kaa.
"Teilhä menee aika hyvi siihe nähen et se on Brella" Inga-Stiina hymyili mulle.
"Ai, kiitti. Tää oli vast mun eka kerta Brellan seläs" virnistin tytölle. Inga-Stiina ei ollu hassumpi, oikeastaa se oli oikeesti tosi kiva, tai ainaki tyylitaju oli kohallaan.
"Eka kerta!? Sit teil mene tosi hyvin! Kyl teist viel jotai tulee" Inga-Stiina oli ehkä vähän hämillää, sil en ollu sattunu sille kertoo, et tää oli mun eka kerta Brellal.
"Tänks! Mut tietäisitpä kuink hyvi ite meet Dimonan kaa, ei voi muut ku kunnioittaa ku te näytätte tolt" sanoin kunnioittavast tytölle, pieni hymyn häivähdys kävi naamallani ekaa kertaa Inga-Stiinan kaa.
"Äh... Pientähän toi oli, mut kiitti" Inga-Stiina tais olla näköjää vähä huono vastaanottaa kehui.
"Ootko Shelyssä kauanki hoitanu?" kysäsin.
"Noo, sanotaanks että on täs pari vuot tultu talleiltuu" Inga-Stiina virnisti. Hymyilin tälle.
"Mä oon vast just muuttanu Lofooteil, ja Kiminkii sain just" kerroin tytöl.
"Aaa. Lofootit on kyl vaa nii ihanat, samoin Norja!" tyttö henkäs, mut terävöity sit ku Dimona jäi seisomaa aloillee.
"Eiköhä jatketa, ponitki alkaa tylsistyy" hän hymähti mulle, ja totta tosiaa, Brellaki oli jääny seisoskelemaa Dimonana vieree.
"Joo, sopii mul" hymyilin ja siirsin Brellan samantien raviin. Aloitin pienillä tempon vaihteluilla, jot saisin Brellaa taas paremmi kuulolle.

Tempon vaihtelut hitaampaa askellajii oli menny vähä keskinkertasest, mut pääasia oli et sain Brellan taas kuulolle. Ny uskaltaisin varmaa jo laukkaaki nostella. Istuin alas harjotusraviin, jost Brella meinas lähtee heti kiitää.
"Pruuut" rauhottelin ponii ja tein pari selkeää pidätet. Brella maltto hidastaa hitaampaan, joten seuraavast kulmast otin laukannoston. Siirsin pohjetta vain hieman taakke ja puristin, nii Brella oli jo laukassa. Laukka ei ollu ehkä mitä pehmeintä, mut vauhtii oli senki eestä.
"Pruuuuuuu" sanoin pehmeesti ja tein puolpidätteit kootakseni laukkaa paremmin. Mun kovemmast otteest Brella kuiteski vähän ärsyynty ja se yritti vetää päätä alas pukittaen samalla.
"Nyt" ähkäisin yrittäen pidätellä ponia. Lopulta päädyin kääntämää sen ympyrälle, jos se hidasti takas ravii.
"Otetaa uudestaa" puhahdin pidättäen ponia pehmeästi.
"Mut täl kertaa, sä saat laukkaa ylimääräst pois" jatkoin ja tein uuden noston. Annoin Brellan laukkaa muutaman kierroksen reippast, sit siirsin sen käyntiin tasaamaan hetkeks hengityst. Hetken pääst tein uuden noston, täl kertaa Brella oli rauhallisempi ja maltto kuunnella mun kokoomisyrityskii ja toteuttaa niit jotenki.

Vaik laukkakokoomiset ei ollukkaa menny mitenkää kympin arvosest, oli Brella silti ollu hieno. Kun vihdoin saatii tunti päätöksee, löysäsin ohjaa ja annoin tamman venyttää kaulaa. Kaarros taputin Brellaa kiitokseks.
"Miten sul meni omast mielest?" Inga-Stiina kysy, ku me käveltiin kohti tallei yhes.
"Iha hyvi, mut ei me kyl mitenkää loistettu" kohautin hartioit vaatimattomast.
"Sul?"
"En haluu ylpeillä tai mitään, mut meil meni tosi hyvin Dinan kaa!" tyttö sanoi silmät säihkyen, eikä sitä kyl voinu kieltääkkää, niil oli oikeest menny tosi hyvi. Tyydyin nyökkää tälle vastaukseks, ku käännyttii eri suuntii. Mä ja Brella palattiin pesarille, mistä alunperi oltii lähettykki. Kiinnitin Brellan kaulalle riimun ja otin silt suitset pois. Siirsin riimun tamman kaulalt päähän ja pesin kuolaimet huolel. Ja ku tulin takas Brellan luo, näin riiviön yrittävän kaataa harjapakkia kavioillaa.
"Heiii! Et sä ny noi voi tehä" toruin ponii ja siirsin harjoi vähä kauemmaks. Otin satulan pois ja raahasin sen yhdessä suitsien kaa niie omalle paikal. Siit kohtaa, mis satula oli ollu, Brella oli vähä hikine. Nappasin harjapakist pölyharjan ja rupesin harjaa tamman kaunista, tummaa karvaa.

Talutin Brellaa kohti pihattoo, se roikotti päätää kävellen mun vierellä kuuliaisest, vaik mul oliki vähä pidempi naru. Kosk tamma ei ollu pahasti hikine, en laittanu sille ees fleecee, sen verra kevyt treeni me oltii menty. Ja en kyl uskonu et sille kylmä tulis sen paksus talvikarvaskaa. Inga-Stiina venas mua pihattotallis, ku talutin Brellan pihattoo ja päästin irti. Kattelin, ku tamma käveli hitaasti keskelle ja kävi siihe piehtaroimaa. Kuvasin piene pätkän snäppii ja laitoin muistoihi pvmäärän kera. Sit palasin Inga-Stiinan luo.
"Haluuks auttaa mua Kimin liikutuksen?" kysyin siltä.
"Joo, tottakai!" tyttö vastas ilosest, se tuntu olevan aina valmis töihi. 
"Kiva" hymähdin tälle tyytyväisenä. 
"Ajattelin juoksuttaa sen" lisäsin viel. 
"Joo, sopii mulle hyvi" Inga-Stiina hymyili. Nyökkäsin sille vastaukseks. Oliha se kivempaa ku oli joku jonka kaa voi olla tallil, ku yksi o vähä tylsää. Suunnattii siis sit oritallii, jost Kimi oli saanu karsinan.

Merkintä 3, #Tarinatempaus2019 , aloituspvm 20.11.19
Amira
Amira

Viestien lukumäärä : 26
Ikä : 16
Join date : 02.11.2017
Karma : 1

Takaisin alkuun Siirry alas

Brella tarinoi Empty Vs: Brella tarinoi

Viesti kirjoittaja Amira lähetetty Ke 18 Joulu 2019, 10:06

15.12

Ilta alko jo hämärtää, kun vihdoin sain Kimi-hommat hoidettuu. Tänään ei kyl jäis aikaa Brellalle paljookaa. Talsin pihatolle ja luikahdin portista sisään Brellan riimu ja naru kädessä. Kipitin luimivan tamman luo ja nappasin sen kii reippaasti. Kaiken oli parempi tapahtuu nopeesti, kosk iltatallintekijä ei varmaa tykkäis, jos mä roikkuisin tallil yömyöhään. Sain vähän maiskutella, ennen ku Brella suostu tulemaan mun peräs sisälle. 

Kiinnitin Brellan molemmilt puolilt ketjuil kii pesariin. Jätin tamman siihe odottaa, ja kävin hakemas sen harjapakin satulahuoneest. Otin harjapakist pölyharjan ja aloin sukimaan Brellan paksuu ja pörröstä talvikarvaa.
"Huh sun karva on oikeesti superpaksu" puuskahdin, ku likaa ja pölyä tuntui löytyvän aina vaan tamman karvasta. Kun olin jotenki saanu karvan siistiksi siirryin setvimään Brellan harjaa ja häntää. 

Talutin Brellan takaisin pihattoon, jonne oli ilmestyny heinät. Annoin tammalle vielä palan kuivaa leipää, joka sattu löytyy mun taskust. Se jäi rouskuttelemaa sitä tyytyväisenä sinne pihattoon, kun mä lähin kotii.

Brella tarinoi 14776507
Merkintä 7, #Tarinatempaus2019, aloituspvm 20.11.19
Amira
Amira

Viestien lukumäärä : 26
Ikä : 16
Join date : 02.11.2017
Karma : 1

Takaisin alkuun Siirry alas

Brella tarinoi Empty Vs: Brella tarinoi

Viesti kirjoittaja Amira lähetetty Ke 18 Joulu 2019, 20:18

Puomeja
16.12
Nappasin Brellan kiinni ja laitoin pikalukon kii. Lähin taluttamaan sitä kohti tallia. Ulkona oli kirpee pakkassää, ja mul oli päällä vaa ratsastushousut, huppari ja joku kuoritakki, ja tietysti vanssit.
"Tule nyt, mä jäädyn!" maiskutin Brellalle, ku se jäi jo kolmatta kertaa tonkimaan lunta ruohotuppujen varalt. Tamma käveli laiskasti mun peräs kohti tallii. Sit ihan yhtäkkii se teki jonkun kummallisen loikan.
"Ääkh" mult pääsi kumma ääni, kun melkee kaaduin persukselleni maahan.
"Prrrruuu, nyt rauha" komensin ponia, heti kun sain tasapainon takasi. Brella ei ottanu komennusta kuulevii korviinsa ja lähti vetää mua jäisellä pinnalla. Ärsyttävää ku poneil oli hokit.
"Brella nyt!" tiuskaisin alkaen jo ärtyy vähän. Kiristin otetta narusta ja nappasin Brellan riimusta kii napakasti. Sillon se hidasti.
"Noniin, ja nyt nätisti" murahdin tammalle ja jatkoin matkaa. Brellan ilme kerto sen, et mun kustannuksel pelleily oli sen mielest huisin hauskaa.

Sain huokasta helpotuksest vast ku olin saanu Brellan kii pesarin ketjuihi. Hain tamman kamat satulahuoneest ja laskin satulan telineeseen, suitset naulaan ja harjapakin maahan. Kolusin hetken pakkia ja löysin sielt sitte sopivan harjan.
"Moi Amira" kuulin äänen takaa ja hätkähdin vähän. Kiepahin ympäri ja huomasin Christianin mun takana.
"Hyi hitto että mä säikähin" naurahin vähän Christianille ja se vaa virnisteli siinä. 
"Ei ollu tarkotus säikytellä" se naurahti mulle. 
"Joo eipä ollu" vastasin sille. Käänsin katseeni Brellaan, joka alko kuopii pesarin pohjaa hermostuneesti.
"Älä viitti" komensin Brellaa nousten pystyyn harja kädessäni. Huomasin Christianin naureskelevan mulle.
"Ei oo hauskaa" mutristin suutani leikil ja jäin tuijottamaan sitä silmiin kädet puuskassa.
"Joo joo ei ollu hauskaa" se sano lopulta hymyillen. Hymyilin vähän sille ja aloin sitte harjaa Brellaa, joka kävi aina vaan kärsimättömämmäks.

Nousin satulaan ja laskin jalustimen. Asetin jalustimen jalkaani ja annoin Brellan lähteä uralle kävelemään pitkin ohjin. Olin raahannu maneesii parit puomit ja sokeripalat. Hetken päästä keräsin ohjia ja ohjasin Brellan kohti puomei. Se asteli kuuliaisesti niide yli. Rapsutin tamman kaulaa ja annoin sitten pohkeita. Kun Brella ei reagoinu mitenkää näpsäytin raipan tamman lautaselle. Brella tuntu heräävän, se teki pukin ja lähti sitte viipottamaan tölttiä. Pidätin ohjista niin, että tamma siirtyi lopulta raville. Ohjasin Brellan puomeille ja keventelin niiden yli rauhallisesti.

Brella oli kivan rauhallinen, joten ku oltiin tehty sopivasti alkuverkkoi ja sellast nostin laukan. Brella vetäs päänsä ja pukitti.
"Brella" puuskahdin, koputin kantapäitä ponin kylkiin napakasti. Sain Brellan pään ylös ja jatkoin päättäväisesti laukkatehtävii. Ku annoin laukkapohkeet, nosti Brella kuuliasesti reippaan laukan. Laukattiin ponin kanssa ympyrällä hetki, ja sitte ohjasin sen puomeille. Nousin kevyeenistuntaan ja Brella laukkas nätisti ensimmäiset, mut viimeselle puomille se otti hirveen loikan.
"Vai hypätä tahdot" virnuilin ja hidastin ponin käyntiin. Pysäytin tamman yhden puomin viereen, liu'uin alas selästä ja korotin pari puomia sokeripalojen varaan pieneks pystyks. Kiipesin takasi Brellan selkään ja nostin laukan. Käänsin Brellan kohti esteitä ja tamman vauhti alko heti kiihtymään.
"Prrrrrr" pidätin tammaa ja nousin esteistuntaan. Brella hyppäs liiotellut loikat esteille, mut kehuin sitä silti.

Talutin Brellan pihattoa kohti. Se käveli hitaasti mun peräs roikottaen päätään rennosti. Tamma oli ollu älyttömän hyvä, vaik oliki vähän yrittäny temppuilla. Esteet oli varmaan sen mieleen. Avasin pihaton portin ja päästin Brellan irti. Se löntysti rauhallisesti heinäkasalle ja alkoi mutustella sitä siinä. Suljin pihaton portin ja ripustin Brellan riimun koukkuun. Tää tallipäivä ois sit aikalail täs.

Merkintä 9, #Tarinatempaus2019, aloituspvm 20.11.19
Amira
Amira

Viestien lukumäärä : 26
Ikä : 16
Join date : 02.11.2017
Karma : 1

Takaisin alkuun Siirry alas

Brella tarinoi Empty Vs: Brella tarinoi

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa