Pålin päiväkirja

Siirry alas

Pålin päiväkirja Empty Pålin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Mia lähetetty Pe 22 Marras 2019, 16:56

POCAROO
kutsutaan Pål tai Pågen
Pålin päiväkirja Pocaroo
norjanpuoliverinen, ruuna
säkä 160cm, mustankimo
om. Mia Holgersen
Mia
Mia

Viestien lukumäärä : 8
Ikä : 16
Paikkakunta : Våganby
Join date : 13.10.2019
Karma : 0

Takaisin alkuun Siirry alas

Pålin päiväkirja Empty Vs: Pålin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Mia lähetetty Pe 22 Marras 2019, 17:00

2.9.2019
Mia Holgersen istui keittiön pöydän ääressä ja söi näykkien aamupalaansa. Häntä tympi ja sen huomasi teini-ikäisen tytön isä. Harald Holgersen taitteli tyynesti aamulehden ja laski sen aamukahvinsa viereen.
”Onko kaikki hyvin, kulta?” hän uskaltautui kysymään tyttäreltään.
Teini-ikäiset olivat aina hieman arvaamattomia. Toisinaan heiltä pystyi kysymään koska tahansa mitä tahansa. Sitten taas oli niitä päiviä, kun teinit tiuskivat takaisin ihan yksinkertaisiin kysymyksiin ja pyyntöihin. Yleensä Mia oli ensimmäinen versio, eikä harvemmin tiuskinut vanhemmilleen. Isoveljelleen kyllä sitäkin enemmän.

”Ei”, Mia vastasi ja hänen teki mieli lyödä nyrkkiä pöytään. ”Te lupasitte, että muuton takia voitaisiin etsiä mulle viimein hevonen. Ihan oikeesti lupasitte.”
”Niinhän me taidettiin”, Harald vastasi ja tarttui kahvimukistaan. ”Nyt on vain Mia hieman huono hetki rahallisesti.”
”Minähän sen maksan! Olen säästänyt siihen yhdeksänvuotiaasta lähtien. En jaksa enää ratsastaa vain jotain pulleita ratsastuskoulunponeja.”

Mia risti kätensä kiukkuisena puuskaan. Miten muka hevosen hankkiminen osui juuri nyt huonoon kohtaan? He olivat muuttaneet Lofooteille jo kesä- ja heinäkuun vaihteessa, ja keskustelu Mian omasta hevosesta käytiin keväällä. Mia oli todella saanut odottaa jo tarpeekseen.
”Sinulla on lukio kesken ja kyllä meidänkin täytyy äidin kanssa panostaa rahojamme.”
”Niin, no, minun lukioni on kesken vielä kolme vuotta. Ette te voi odottaa siihen asti, että saan kirjoitukseni tehtyä.”
”Niinpä kai, mutta ehkä sinun pitäisi vielä hetki kotiutua uuteen kouluun ja-”
”Olen oikein hyvin kotiutunut jo! Kiitti vaan..”

Harald hörppi viimeiset pisarat kahvistaan ja laski tyhjän mukin puiselle pöydälle.
”Minun tarvitsee puhua äitisi kanssa. Meillä on töissä kiireinen syksy. Ehkä voisit katsoa, mitä hevosia on myynnissä Lofooteilla. Tässähän lähellä on se Brynhild.”
”En minä halua mitään laiskanpulskeaa vuonista”, Mia pyöräytti silmiään. ”Aion panostaa heti kunnon hevoseen.”
”Minkälainen on kunnon hevonen? Ei meillä, eikä sinulla, ole varaa monen kymmenentuhannen hevoseen.”

Tuoli kitisi ikävän kuuloisesti, kun Mia työnsi tuolin pois pöydän ääreltä ja nousi seisomaan.
”En minä nyt mitään kilpahevosta halua! Vaan jonkun… ääh, turha sinulle on selittää, kun et ymmärrä niistä kuitenkaan mitään”, Mia kivahti ja nappasi leipänsä lautaselta. ”Minun pitää mennä, etten myöhästy.”
”Muuta tapaasi keskustella, niin jutellaan illalla äidin kanssa asiasta”, isä huikkasi tyttärensä perään, joka vain tuhahti.

Ulko-ovi pamahti äänekkäästi kiinni, kun kuusitoistavuotias teini lähti kiukkuisena kouluun.
#1 #tarinatempaus2019
Mia
Mia

Viestien lukumäärä : 8
Ikä : 16
Paikkakunta : Våganby
Join date : 13.10.2019
Karma : 0

Takaisin alkuun Siirry alas

Pålin päiväkirja Empty Vs: Pålin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Mia lähetetty La 23 Marras 2019, 15:01

19.10.2019
Mia kiristeli hampaitaan, kun jälleen kerran nyki puolipidätteitä turhankin ronskisti, jotta sai ratsunsa siirrettyä käyntiin. Tämä ratsu oli yksitoistavuotias ruunikon värinen ruotsalainen tamma, ja se sai ensiratsuaan hakevan tytön mietteliääksi. Tätäkö hänelle oli nyt tarjolla vastineeksi varsin pienelle budjetille? Tamma – jonka nimi oli niin monimutkainen, ettei Mia edes muistanut sitä enää – oli jo viides hevonen, jota hän kokeili. Kaikki sitä edelliset olivat olleet joko yhtä kamalia tai sitten niin jäykkiä, etteivät ne suoriutuneet edes maapuomeista.

”Ota rauhallisesti, älä nyi, ratsasta vain eteen”, Sonja Årud neuvoi.
Mia katsahti Bergenin aikaista valmentajaansa, joka seisoi hänen vanhempiensa vieressä. Hänen teki mieli ladella viisikymppiselle naiselle paljon asioita, mitä koki olevan väärin koeratsastettavassa puokissa. Onneksi Mia tiesi, ettei siitä olisi hyötyä, vaan vain siitä että viitsi kuunnella taitavampia. Tyttö veti muutaman kerran happea keuhkoihinsa, yritti rauhoittaa kätensä ja kehotti tamman raviin. Hetken ajan Mia oli varma, että nyt tästä tulisi jotain ja hän pääsisi ohjaamaan muka-kokeneen-estehyppyrin kohti ensimmäistä hyppyä. Mutta ei… tamma jäi pomppiin seuraavaan nurkkaan.

”En usko, että tästä tulee mitään”, hän kertoi mielipiteensä Sonjalle. ”Tuskin saan sitä eteen.”
”Ulma on usein kyllä hieman haastava”, kommentoi maneesissa viidentenä tyyppinä oleva Brita Hansen, joka tallinomistaja.
Brita Hansen pyöritti Vossevagenissa sijaitsevaa isoa tallia. Tallilla järjestettiin suuria kisoja, pyöritettiin ratsastuskoulutoimintaa ja heidän kauttaan myös välitettiin hevosia. Mia oli joskus pari vuotta sitten käynyt tallilla estekisoissa sen aikaisella vuokrahevosellaan.

”Tule vain alas, niin voit kokeilla seuraavaa”, Brita jatkoi. ”Se on tilasto. Angloarabia ja lewitzeriä.”
”Ponia?” Mia ihmetteli.
”Siltä löytyy kyllä korkeutta ihan riittävästi hevosmittoihin.”
Mia lupasi itselleen katsoa avoimin mielin tilastoa, mutta ei innostunut siitä vielä yhtään. Eikä innostunut myöskään nähdessään sitä. Ruuna aivan varmasti oli hädin tuskin yli sataviisikymmentä korkea ja erittäin siro. Ruunikonkirjava väritys oli kyllä kiva. Mia nousi mustaan satulaan ja kokosi ohjat käsiin. Ruuna nosti heti pyynnöstä ravin ja tuntui hyvältä selästä käsin. Se oli notkea, eikä yhtään kankea. Ikää löytyi Mian mielestä sopivasti eli kymmenen vuotta. Hän ei halunnut kovin vanhaa, mutta ei ihan nuortakaan.

”Mikä tän nimi on?” Mia kysyi, koska ei muistanut oliko Brita kertonut sitä.
”Quickstep. Kutsumme sitä Kingiksi”, Brita kertoi. ”Sen omistaja vaihtoi nuorempaan ja puhdassukuiseen angloon.”
”Ravi on rikkonaista”, Sonja kommentoi. ”Kokeile Mia nostaa laukka ja tule tuo okseri.”

Mia oli huomannut himpun verran selästä saman kuin Sonja. Kingi tuntui hyvältä ratsastaa ja laukkakin nousi pienellä hipaisulla. Esteille sillä ei tuntunut olevan kovin hyvää silmää ja Mia joutui olemaan se, joka määräsi sataprosenttisesti hyppypaikan.
”Hyvä, siirrä vain käyntiin”, Sonja sanoi. ”Laukkakaan ei ollut puhdasta. Milloin eläinlääkäri on tarkistanut sen?”
”Onko se huono asia?” Eda kysyi, koska hän ei ollut erottanut mitään huonoa Kingin ravista ja laukasta.
”Se voi olla pidemmällä ajalla suurikin rahareikä, jos ei tiedetä mikä siellä on”, Sonja kertoi Mian äidille.
”Emme voi ottaa sellaista riskiä”, Eda pudisteli päätään.
”Olen samaa mieltä”, Harald myönteli.
”Ei se ole ennen oireillut”, Brita lupasi. ”Pysäytäpä se siihen, niin katsotaan onko sillä kivi kengässä.”

Pettyneenä Mia pysäytti Kingin joukon eteen. Brita nosteli sen kaikki jalat ja ilmoitti, ettei siellä ole kiveä tai irtonaista kenkää.
”Se kävi eläinlääkärin tarkistuksessa ennen meille tuloa, mutta ei sitä kuvattu. Mikäli olette kiinnostuneita, niin voimme sopia kuvauksen maksusta puoliksi.”
”En usko, että haluamme ottaa sellaista riskiä”, Eda kertoi.
Mia huokaisi ja laskeutui alas selästä. Viimein hänellä oli ollut lupaavan tuntuinen hevonen käsissä, mutta sitten siinä olikin ollut turhan paljon huonoja juttuja.
”Haluatko vielä kokeilla paria?” Brita kysyi Mialta. ”Meiltä löytyy vielä yksi teidän budjettiin sopiva ja toinen, joka ylittää sen vain parilla tonnilla.”
”Lähdemme huomenna takaisin Lofooteille, joten kokeile nyt Mia, jos aiot vielä. Emme tiedä koska kerkeämme seuraavan kerran”, Eda sanoi tyttärelleen, joka kuitenkin oli jo hieman kyllästynyt turhiin koeratsastuksiin.
"Niin, hmm, voisin minä kokeilla", Mia vastasi pohdiskelevasti.
#2 #tarinatempaus2019
Mia
Mia

Viestien lukumäärä : 8
Ikä : 16
Paikkakunta : Våganby
Join date : 13.10.2019
Karma : 0

Takaisin alkuun Siirry alas

Pålin päiväkirja Empty Vs: Pålin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Mia lähetetty La 23 Marras 2019, 15:59

01.11.2019
Siinä se nyt oli: Mian oma hevonen. Ei vielä elävänä hänen edessään jo varatussa tallipaikassa Shelyesin ratsastuskoululla, vaan sen entisen omistajan Facebook sivulla. Mia katseli kimon ruunan esittelykuvaa hymyillen. Pocaroo löytyi epäonnisen koeratsastuspäivän jälkeisenä päivänä, kun Sonja oli soittanut hänelle vielä yhdestä potentiaalisesta hevosesta. Eda ja Harald suostuivat tiukalla aikataululla palata Brita Hansenin tallille ennen lähtöä takaisin Lofooteille.

”Mukava, hyvätahtoinen yhdeksänvuotias norjanpuoliverinen. Ruunalla on hyvä luontainen hyppysilmä, tällä hetkellä menee 120cm rataa. Lahjoja löytyy varmasti myös korkeampiin luokkiin.”

Ensin Mia ajatteli Pocaroon olevan tylsä, mutta huomasi jo selästä, että se oli aivan kaikkea muuta. Ruuna oli todella hyvätuulinen, kulki reippaasti ja haki myös itse turvallisia hyppypaikkoja. Miasta ei kuitenkaan uskaltanut innostua ennen kuin Sonja kertoi mielipiteensä ja vanhemmat siihen olisiko budjetin ylittäminen muutamalla tonnilla mahdollista. Mialla ei ollut säästössä kaikkia riittäviä rahoja.

Kaikki näyttivät vihreää valoa, joten enää ainoa mahdollinen este oli eläinlääkärin ostotarkastus. Se jouduttiin jättää Sonjan huoleksi, koska Holgersenin perheen oli aivan pakko palata Lofooteille. Seuraavat päivät Mia oli kärsimätön. Tarkasteli koko ajan sähköpostiaan, viestejä ja melkein soitti Sonjalle. Kunnes viimein Sonja soitti ja ilmoitti kaiken olevan kunnossa. Paperit lähetettiin Mian vanhempien sähköpostiin, he allekirjoittivat ja lähettivät ne takaisin. Raha vaihtoi omistajaa ja enää Mian piti odottaa, että Pocaroo saapuisi.

Eda ja Harald olivat sopineet Sonjan huolehtivan myös ruunan lähettämisestä, koska heillä ei ollut mitään kuljetuskalustoa tai kokemusta hevosten siirtämisestä. Sonja lupasi hoitaa asian.
”20.11. siinä sinulle päivämäärä, kun Pocaroo saapuu”, Sonja ilmoitti puhelimitse Mialle tänään.
Yhdeksäntoista päivää oli aivan liian pitkä aika kuusitoistavuotiaalle odottaa jotain, mitä oli odottanut jo monta vuotta. Onneksi Mia oli päättäväinen ja sen myötä teki itselleen paljon taustatöitä. Hän hoiti muun muassa ruunalle tallipaikan paikallisesta ratsastuskoulusta, jossa oli käynyt muutamalla irtotunnilla. Shelyes ei ollut kaukana heiltä, joten tallimatkasta ei tulisi pitkä edes pyörällä.

Lisäksi hän kirjoitti muistiin kaikki tarpeelliset hoitojutut. Linimenttejä, sprayta, kimoshampoota ja ties mitä muuta, minkä luki olevan hyödyllistä hevoselle. Loppupeleissä Mia ei välittänyt tulisiko niille käyttöä, pääasia oli valmistautua kaikkeen. Britan kautta oli sovittu, että Pocaroon mukana tulisi suitset ja satula.

Joten yhdeksäntoista päivän aikana Mialla oli muistivihon verran erilaisia vinkkejä hevosihmisten blogeista noukittuna. Mia oli aivan varma olevansa valmis hevosen omistajuuteen!
#3 #tarinatempaus2019
Mia
Mia

Viestien lukumäärä : 8
Ikä : 16
Paikkakunta : Våganby
Join date : 13.10.2019
Karma : 0

Takaisin alkuun Siirry alas

Pålin päiväkirja Empty Vs: Pålin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa