29.11. Ruosteen karistusta

Siirry alas

29.11. Ruosteen karistusta Empty 29.11. Ruosteen karistusta

Viesti kirjoittaja Jassu lähetetty Ti 19 Marras 2019, 15:49

29.11.2019 - Ruosteen karistusta

Perjantaina 29.11.2019 palataan takaisin ruotuun istuntatunnin merkeissä! Aktivoi syvät vatsalihaksesi ja istu tiukasti satulaan. Kaikki tallin kävijät ovat tervetulleita mukaan, sinun ei tarvitse olla hoitaja tai yksityisenomistaja osallistuaksesi tunnille.

Tunnin pitää Jassu, ratsastamme maneesissa. Osallistujia otetaan niin monta kuin hevosia riittää. Tunnille voi osallistua vain Shelyesissä asuvilla hevosilla. Osallistumalla tunnille ja maksamalla sen saat osasuoritukset koulu- ja tuntilaismerkkejä varten:



Näin pääset mukaan - postaa tähän topiciin:
- Ratsastajan nimi
- Hevostoive tai -toiveet, voit myös jättää toivomatta jos ratsulla ei ole väliä
- 1 asia, jossa sinulla on kehitettävää istunnassasi. Esim. kantapäiden tai käsien asento, katse, ryhti, syvällä satulassa istuminen,...

------------------------------------------------
Osallistujat (10 kpl):
Bea - Dimona
Cathy - Hilla
Anniken - Raffe
Ylva - Feitli

Amira - Brella
Freya - Wilda
Jessica-Sofia - Venni
Mer - Juri

Mia - Pål
Camille - Trane
violetit maksaneet
------------------------------------------------

Tunnin kuvaus:
Alkukäynnit molempiin suuntiin – verryttelynä kevyt ravi oikeassa kierroksessa – kokorata leikkaa – kevyt ravi vasemmassa kierroksessa.
1. tuntitehtävä: lyhyiden sivujen keskellä siirtyminen ravista käyntiin, 4 askelta käyntiä ja siirtyminen raviin.
2. tuntitehtävä: edellisen tehtävän lisäksi pitkän sivun keskellä pysähdys ravista (niin sujuva kuin mahdollista), 2 peruutusaskelta, ja mahdollisimman sujuva siirtyminen pysähdyksestä raviin.
3. tuntitehtävä: lisätty ravi kokorata-leikkaa, toiseen suuntaan käynnissä sujuva pysähdys. Ravaajilla etuajo-oikeus. Tehtävä molempiin suuntiin.
4. tuntitehtävä: Käyntiä lyhyellä sivulla, keskellä lyhyttä sivua käynnistä laukannosto. Pääty-ympyrä laukassa. Paluu lyhyen sivun keskelle, mahdollisimman sujuva siirtyminen laukasta käyntiin.
Loppuverryttelyravit ja loppukäynnit pitkin ohjin.



Kommentit:
Bea ja Dimona:
Alkutunnista jännityksen huomasi, mutta Dimonan rautainen opetusponin luonne sai sinut pian rentoutumaan. Siirtymiset jäivät aavistuksen osittaisiksi, mutta paranivat ehdottomasti loppua kohden, kun uskalsit käyttää puolipidätteitä rohkeammin ja valmistella siirtymisiä ajoissa. Tempo sujui koko tunnin oikein reippaana, hyvä! Lisätty ravikin onnistui hyvin, vaikka aluksi askel tuntuikin ehkä vaikealta istua. Laukannostot käynnistä sujuivat todella mallikkaasti, mutta hidastuksia kannattaa vielä harjoitella lisää ja aloittaa niiden valmistelu aiemmin. Istunta näytti varsin hyvältä läpi tunnin, ja uskon, että Dimonan reippaus auttoi sinua keskittymään siihen, kun ei tarvinnut patistella tammaa liikkumaan.

Cathy ja Hilla:
Ratsuksi sait vaativan Hillan, joka lempeästi pakotti sinut keskittymään tällä tunnilla käsiisi. Alkutunnista varmasti huomasit, miten tamma viskeli päätään, mutta otit kyllä hyvin neuvoista vaarin, kun huomautin käsiesi heilumisesta. Loppua kohden ravitehtävissä kädet näyttivät jo paljon paremmalta ja Hillakin uskalsi hakeutua enemmän tuntumalle. Siirtymisten valmistelua kehottaisin harjoittelemaan lisää, sillä muutama siirtyminen näytti vähän siltä, että pidäte tuli Hillalle yllätyksenä. Enemmän puolipidätteitä ja istuntaa kehiin, siis. Lisätyssä ravissa hieman lähdit pomppimaan, joten syviä vatsalihaksia kannattaa treenata istuntatunneilla jatkossakin. Laukkatehtävistä erityismaininta, ne sujuivat erittäin hyvin! Siirtymiset osuivat juuri sinne mihin pitikin, mutta ehkä rauhallisuutta työskentelyssä saisi olla enemmän.

Anniken ja Raffe:
Heti alkukäynneistä sait patistella Raffea hereille, mutta onnistuit herättelemään sen todella hyvin. Tasaiset askeleet näyttivät sopivan tavoitteeseesi, sillä ryhti näytti ainakin minun silmääni oikein hyvältä ravitehtävissä, erityisesti harjoitusravissa istunnassasi ei ollut oikeastaan mitään moitittavaa. Siirtymisiä kannattaa treenata jatkossakin, toki Raffe ei ehkä ole kaikista skarpeimmasta päästä niitä sinulle tekemään. Kunnialla selvisitte kuitenkin, vaikka moni siirtyminen venyi vähän pitkäksi. Laukkaa kannattaa valmistella selkeämmin, että se nosto oikeasti tulee päädyssä kirjaimen kohdalla. Laukassa istuntasi hakeutui aavistuksen etukenoon, mutta kolmannella kerralla osasit istua jo paljon suorempana. Treeniä, treeniä!

Ylva ja Feitli:
Feitli oli sinulle hyvä valinta tälle tunnille, sillä huomasit varmaan, kuinka vaikeaa oli toteuttaa antamani tavoite: ”Ei yhtään askelta tölttiä tällä tunnilla, Ylva!”. Siirtymisissä sait aluksi pohtia, miten välttää muutama tölttiaskel, mutta pääsit hyvin jyvälle, kun maltoit pitää käden alhaalla ja valmistella siirtymisen kunnolla. Pidennetty ravikin näytti oikein näyttävältä, vaikkei se Feitlin vahvin askellaji olekaan! Eikä nelitahtisuudesta ollut tietoakaan. Muutama töltille rikkominen tuli, mutta kokonaisuutena oikein hyvää työskentelyä. Laukkatyöskentely oli tarkkaa, mutta siirtyminen käyntiin voisi olla rauhallisempi.

Amira ja Brella:
Brellan ja sinun tunti sujui oikein hyvin siihen nähden, että menit Brellalla. Kuten Feitlikin, myös Brella on todella tölttivahva issikka, minkä sait kyllä tuta, jos unohdit istua kunnolla. Vatsalihaksissa mahtoi kyllä tuntua tunnin jälkeen! Siirtymiset olisivat voineet olla tarkempia, mutta ensimmäiseksi istuntatunniksi oikein hyvää yhteistyötä. Ole varovainen pidätteiden kanssa, ettet jää vetämään, niin vältytään hampaiden louskuttelulta. Lisätty ravi sujui hyvin, mutta hidastus voisi olla aavistuksen rennompi. Laukannostoihin tarkkuutta ja huolellisempaa valmistelua, sillä nyt laukalle lähdettiin lyhyen tölttikipityksen saattelemana. Hyvä ensimmäinen tunti!

Freya ja Wilda:
Kokonaisuudessaan oikein hyvää työskentelyä! Alussa käyntisiirtymät ja pysähdykset näyttivät hieman vaivalloisilta, mutta kun sait painoapuja vähän mukaan hidastukseen, homma sujui jo paljon paremmin. Wilda ei ole kovin isoaskelinen, joten siinä mielessä pääsit tänään kohtuullisen helpolla, eikä jännittymistä näkynyt kovinkaan häiritsevästi. Katsetta mukaan laukkaympyröille, niin painopiste siirtyy samalla kuin itsestään ja avustaa oikean tien löytämisessä. Sait hyvin korjattua istuntaa katsomalla Wildan ulompaa lautasta, joten sitä kikkaa kannattaa hyödyntää myös jatkossa, jos tuntuu että painopiste vajuu väärään suuntaan.

Jessica-Sofia ja Venni:
Vaikka Venni onkin koulukonkari, eikä kovin kranttu istunnalle tai jalkojen heilumiselle, muista silti keskittyä täysillä ratsastukseen. Pysähdykset olivat alussa vähän sinne päin, mutta skarppasit todella hyvin heti palautetta saatuasi. Todella hyvä ryhti säilyi läpi tunnin, siitä plussaa! Lisätty ravi oli oikein näyttävää, mutta yritä pitää alapohje hiljaa myös harjoitusravissa istuessasi. Samoin ympyrällä laukatessa, käytä pohkeita pohkeella, sillä nyt pariin otteeseen kantapää pyrki nousemaan niin, että se oli pääasiallinen vaikuttaja pohjetta antaessa.

Mer ja Juri:
Erityismaininta pitkästä pinnasta, olet todella rauhallinen ratsastaja, vaikka Jurista välillä huomaa sen nuoren iän. Pysähtymiset olivat välillä melkoista mutkittelua, mutta annettakoon se anteeksi, kun vastaavia tehtäviä ei olla vielä kovin paljoa työstetty. Jalan saa tosiaan pitää aika lähellä, jotta ori ei lähde mutkittelemaan, jos ei ole seinää tukena vieressä. Voisit kokeilla omatoimisesti ratsastaessa työstää Juria niin, että pyrkisit ratsastamaan muualla kuin uralla, niin jospa sen itsevarmuus ja askeleen suoruus pikkuhiljaa kehittyy. Nostot olivat todella hyviä tänään, loistavaa valmistelua puolipidätteillä! Laukkaan lisää rentoutta, pyöritä välillä hartiat taakse ja vedä kunnolla henkeä, niin Jurikin ehkä kulkee tasaisemmin.

Mia ja Pål:
Näin tänään Pålin liikkuvan ensimmäistä kertaa, ja pakko sanoa, että olette todella potentiaalia täynnä oleva parivaljakko! Yhteistyö alkaa olla jo hyvällä mallilla, vaikka yhteistä taivalta teillä ei taida vielä kovin kauaa ollakaan. Pål on ihailtavan hyvähermoinen ruuna, eikä se hötkyillyt, vaikka siirtymisten valmistelu jäikin sinulla pari kertaa hieman viimetinkaan. Laukassa kiinnitä huomiota siihen, ettei käsi nouse liian ylös ja hevonen jännity sen vuoksi. Lisätyssä ravissa alapohje heilui hieman, joten sitä kannattaa treenata omalla ajalla. Kokonaisuutena hyvä tunti!

Camille ja Trane:
Myönnettäköön, ettei Trane ole ehkä se miellyttävin ratsu siirtymätunneille. Ihailtavan rauhallisesti silti jaksoit oria ratsastaa, vaikka se juoksisikin kiitoravia koko 60 minuuttia, jos saisi itse päättää. Kiinnitä huomiota, että käsi pysyy alhaalla pidätteissä, jotta nivelkuolain vaikuttaa sinne, minne pitääkin. Ota myös painoavut mukaan siirtymisiin, vaikka Tranen ravi ei olekaan helpoin istua. Omalla ajalla kannattaa treenata harjoitusravisiirtymisiä, jotta muutaman askeleen pomppiminen saataisiin kuriin, ja pidätteet puremaan paremmin. Laukkatyöskentely sujui Traneksi oikein kohtalaisesti, hieman saisit alkutunnista ratsastaa sisäpohjetta läpi kulmissa, jotta laukkaympyrä olisi tarpeeksi suuri ja ori kuuntelisi, mihin haluat mennä.

Maksuvaihtoehdot - valitse yksi näistä:
a) Tarina - Kirjoita tarina omasta näkökulmastasi pohjautuen saamiisi loppukommentteihin.
b) Piirros - Piirrä kuva tunnista.
c) Runo - Kirjoita loppukommentteihin pohjautuva runo, jossa on vähintään 4 säettä.
d) Pikamaksu - Vastaa näihin kysymyksiin vähintään kahdella lauseella:
1. Miten tunti sujui siihen nähden, minkälaisia odotuksia sinulla oli?
2. Miten ratsusi sopi tunnin aiheeseen - onnistuiko yhteistyö teiltä helposti, vai oliko siinä parantamisen varaa?
3. Linkitä tai liitä tähän kuva, piirros, meme, emoji, hymiö tai muu vastaava, joka kuvasi fiilistäsi tunnin jälkeen.


Kiitos tunnista ja tervetuloa mukaan toistekin!


Viimeinen muokkaaja, Jassu pvm Ke 01 Tammi 2020, 15:20, muokattu 15 kertaa
Jassu
Jassu
Admin

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 01.03.2014
Karma : 4

http://hiirenkolo.net/shelyes

Takaisin alkuun Siirry alas

29.11. Ruosteen karistusta Empty Vs: 29.11. Ruosteen karistusta

Viesti kirjoittaja Jassu lähetetty Pe 29 Marras 2019, 19:49

@Bea @Cathy @Anniken @Ylva @Amira @Freya @Jessica-Sofia @Mer @Mia @Chloe-Camille

"Kehystarina" tullut, tällä kertaa tehtäväkuvauksen ja loppukommenttien muodossa! Maksuvaihtoehdot löytyvät aloitusviestin lopusta. Maksut tähän topiciin, kiitos! I love you

Muistattehan käydä merkkaamassa suorituksenne myös rästilistaan, niin ne ovat merkkien laskennassa mukana! Tästä tunnista suorituksen saa laittaa "Koulutunnit" sekä "Kaikki ratsastustunnit yhteensä" -kohtiin.
http://shelyes.palstani.com/t13-rastilista-ja-merkkisuoritukset
Jassu
Jassu
Admin

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 01.03.2014
Karma : 4

http://hiirenkolo.net/shelyes

Takaisin alkuun Siirry alas

29.11. Ruosteen karistusta Empty Istuntatunti- vaihtoehto a) tarina

Viesti kirjoittaja Chloe-Camille lähetetty Pe 29 Marras 2019, 21:54

Nousin satulaan jännittyneenä. Ensimmäinen tunti Tranen kanssa. Olin ilmoittautunut istuntatunnille Tranen kanssa saadakseni yhteyttä oriin. Satulassa kiristin vielä jalkkareita yhdellä ja vyötä kahdella. Odottelin satulassa ja katselin muita osallistujia. Vilkaisin muita tunnille tulleita. Jopa yhdeksän lisäkseni huhhuh! Havahduin Jassun kysymykseen:
" Ovatko kaikki valmiita?" Vastaukseksi nyökyttelyä saanut Jassu hymyili.
"Mahtavaa, sitten liikkeelle! Jassu sanoi ja puristin pohkeillani Tranen kylkiä. Hevonen lähti liikkeelle keinahtelevaan käyntiin. Aluksi menimme käynnit molempiin suuntiin. Jouduin pidättelemään Tranea, jottei se olisi lähtenyt astetta reimpaampaan askellajiin. Alkukäynnit menivät hyvin ja Jassu ilmoitti jonkinajan kuluttua käskyn siirtyä raviin. Kiristi ohjia kädessäni ja kiristin pohkeita. Trane lähti helposti keinuvaan raviin.
"Camille varo pomppimista kevennetyssä ravissa", Jassu ilmoitti kentän toiselta puolelta. Keskityin ja yritin korjata virheeni.
"No niin ja prr", Jassu sanoi. Otin ohjista ja hidastin.
"Camille pidä kätesi alhaalla pidättäessä", kuulin Jassun sanovan ja nyökkäsin samalla laskien käsiäni alemmaksi ja jatkaen pidättämistä Tranen askeltaen reippaasti eteenpäin.

"Noniin ja kokorata leikkaa!" Jassu sanoi, ja kuljen kohti kulmaa, jossa kääntyä. Käännän Tranen hiukan liian etuajassa , mutta kentän toisessa päässä saan kuljettua hyvin. Seuraavassa kulmassa Trane oikaisee ja käännän hikipäissäni hevosen takaisin kaviouralle. Hetken päästä kuulen käskyn nostaa kyvyeen raviin ja kiristän ohjia. Trane lähtee raville ehkä, jopa hiukan liian hyvin. Mukaan pääsee pari laukka-askelta.
"Pidä ravissa Camille", kuulen ja teen työtä käskettyä. Hidastan luvan saatuani, ja huoahdan.
"Pidä vain vieläkin kädet matalalla hidataessa Camille!" kuulen ja noudatan ohjetta.

"Seuraavana kulkekaa lyhyet sivut ravilla, keskellä suoraa neljä askelta käyntiä, josta takaisin raviin", Jassu sanoi ja pyrin toteuttamaan ohjeen. Ohjia kiristäen annoin Tranelle luvan ravata ja suunnilleen keskikohdassa vedin käyntiin. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Napautin Tranen kylkiä ja tuo lähti vauhtikkaaseen raviin. En välittänyt ylimääräisestä käyntiaskelesta vaan keskityin hevosen ravissa pitoon. Tätä toistaen kuljimme muutaman kierroksen jolloin Jassu antoi ohjeen:
"Toistakaa äskeinen, mutta pitkälle sivulle ravissa, keskellä mahdollisimman sujuva pysähdys, sitten kaksi pakki askelta ja siirtymä raviin mahdollisimman sulavasti. Kiristin tahtia ja lähdin lyhyelle sivulle. Hidastin. Yksi, kaksi, kolme, neljä. Nostin raville, ja kuljin ravaten keskelle pitkää sivua, jossa pysäytin, mutta pysäytys venyi pidämmälle kuin oli tarkoitus. Pakitin hevosella muutaman askeleen ja Trane heilautti päätään. Sitten hoputin raville.

Piakkoin usean kierroksen jälkeen kuulin seuraavan ohjeen:
"Kolmas tehtävä on tämä: Ensin lisättyä ravia kokorata-leikkaa, sitten toiseen suuntaan käynnissä sulava pysähdys. Tehkääs tämä molempiin suuntiin ja ainiin, ravaajat etuoikeutettuja!" Pyrin lisättyyn raviin ja kuljin kokorata-leikkaan, jonka jälkeen pysähdyin. Sulavuus ei pitänyt kovinkaan paikkaansa, mutta muuten tehtävä onnistui suhteeellisen hyvin toteutan saman toiseen suuntaan hiukan huonommalla lopputuloksella. "Sitten vielä viimeinen tehtävä, jossa teidän pitää aluksi mennä käyntiä lyhyellä sivulla, sitten keskellä sitä laukannosto. Seuraavana pääty-ympyrä laukaten, josta paluu keskelle lyhyttä suoraa. Siitä siirtyminen käyntiin", Jassu sanoi ja katsoi erittäin tarkkana ratsukoita. Jos ei olisi ollut niin kylmä niin olisin hikoillut. Kiristin ohjia ja odotin. Kun oli vuoronikuljin käynnissä eteenpäin ja yhtäkkiä napautin Tranen kylkiä ja Trane nosti helposti vaappuvan reippaan laukan. Sitten tein ympyrän, jonka onistumisesta en ollut lainkaan varma.
"Camille paina enemmän sisäpohjetta läpi saadaksesi sen hevosen kuuntelemaan!" Jassun ääni kuuluu korviini. Teen ohjeen mukaan ja lopulta hidastan käyntiin.
"Sitten vähän loppulämppä ravia ja sen jälkeen käynnit pitkillä ohjilla" Ravit menivät suhteellisen hyvin lukuunottamatta, nopeaa tempoa. Viimeisenä käynnit menivät mainiosti. Mikä erikoinen tunti.
Chloe-Camille
Chloe-Camille

Viestien lukumäärä : 28
Ikä : 17
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Takaisin alkuun Siirry alas

29.11. Ruosteen karistusta Empty Vs: 29.11. Ruosteen karistusta

Viesti kirjoittaja Cathy lähetetty La 30 Marras 2019, 15:11

Maksuvaihtoehto a) Tarina

Hilla kurkisti heti ensimmäisestä karsinasta astuessani sisälle pihattotalliin. Freya harjaili vieressä karsinassa Wildaa ja Bean ruskea hiuspehko pilkisti kauempana sijaitsevasta Dimonan karsinasta. Moikkasin heitä molempia aloittaen samalla rivakan harjauksen. Olin jälleen kerran saapunut paikalle viime tingassa - se oli paha tapani, jota en ollut onnistunut kitkemään pois useista yrityksistäni huolimatta.

Hillan vaaleaa karvapeitettä harjatessani päässäni risteili useita kysymyksiä. Millainen tämä toistaiseksi rauhalliseksi osoittautunut tamma olisi ratsastaa? Olisiko Jassu mukava vai vähemmän mukava opettaja, joista jälkimmäisiin olin valitettavan monta kertaa joutunut törmäämään? Odotukseni olivat korkealla, kuten tavallista. Osaisiko Jassu kertoa keinon, joka saisi käteni pysymään ravissakin hiljaa paikoillaan?

Ratsukkojen määrä kieppui kymmenen paikkeilla, mutta Shelyesin suuren maneesin ansiosta en uskonut sen koituvan ongelmaksi. Kapusin Hillan selkään ja hapuilin oikean jalustinhihnan käteeni. Säädin jalustinhihnat sopivan mittaisiksi ja etsin sopivan paikan uralla kävelevien hevosten joukosta. Hillan käynti oli mukavan tasainen ja kuvioihin hiipinyt jännitys väistyi jokaisen käyntiaskeleen myötä.

Verryttelimme kevyessä ravissa kumpaankin kierrokseen. Lidiaan verrattuna Hillan askeleet tuntuivat hyvin pieniltä ja tikittäviltä, mutta muutaman kierroksen jälkeen tunsin jo oloni kotoisaksi vuonohevostamman selässä. Istuessamme alas harjoitusraviin hankaluudet vasta alkoivat. Tunsin pomppivani kuin pingispallo satulassa ja kätenikin hyppivät ravin tahtiin ylös alas. Hilla päätään viskelemällä ilmaisi selkeästi, että parantamisen varaa vielä oli. Erityisen hienoilta tuntuivat ne hetket, kun tamman pään liike rauhoittui. Silloin tiesin tekeväni jotain oikein.

Ensimmäisenä tehtävänä oli käyntiin siirtymiset lyhyillä sivuilla. Ne onnistuivat, kuten myös siirtymiset takaisin harjoitusraviin neljän käyntiaskeleen jälkeen. Jassun suunnalta tuli ohje valmistella siirtymiset vielä paremmin. Yritin toimia Jassun sanojen mukaisesti, mutta toisinaan ajatukseni ajautuivat harhapoluille ja havahduin todellisuuteen vasta siinä pisteessä, kun siirtyminen piti suorittaa. Sen seurauksena oli usein yhtäkkinen pidäte ohjista. Hetken työskentelyn jälkeen lisättiin tehtävään pysähdykset ja peruutukset pitkien sivujen keskellä. Ne onnistuivat mukavasti, ja usein jopa raviin siirtyminen tapahtui ilman ylimääräisiä käyntiaskelia.

- Vaihdetaanpa tehtävää, Jassu ilmoitti. Toivoin sen olevan vähemmän ravipainotteinen kuin edelliset tehtävät, sillä vatsalihaksissa tuntui jo aika tavalla. Vastoin toivettani Jassu määräsikin meidät lisäämään ravia lävistäjällä. Olin aivan poikki jo tässä vaiheessa tuntia ja askeleen myötäämisestä ei ollut enää puhettakaan Hillan liidellessä pitkin askelin eteenpäin. Tähän Jassu puuttuikin, ja mainitsi jotakin syvien vatsalihasten treenaamisesta. Päätin ottaa asian hoitooni, jos sillä mikään istuntaa parantava vaikutus oli.

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä tehtävän oli laukannosto ja laukkaympyrä kumpaankin kierrokseen. Tämä sujui omalta osaltani ehkä parhaiten koko tunnin tehtävistä. Hillan tasaisessa laukassa oli helppo istua ja tammaa ei juurikaan tarvinnut patistella eteenpäin. Se soi minulle mahdollisuuden keskittyä kaikkeen muuhun, kuten ympyrällä taivuttamiseen ja syvälle kulmiin ratsastamiseen.

- Hyvä Cathy, hienolta näyttää, Jassu totesi. Kehut lämmittivät mieltä. Olipa oiva lopetus tälle vähän vaihtelevalla menestyksellä sujuneelle tunnille! Jäljellä olivat enää loppuravit ja -käynnit, ja kannustin Hillan reippaaseen raviin. Siinä keventäessäni en voinut olla ajattelematta Lidiaa ja tulevia ratsastushetkiä. Lähtisikö yhteistyö sujumaan myös hoitohevoseni kanssa? Noh, ehkä keskittäisin ajatukseni tähän allani ravaavaan hevoseen, joka kyllä ansaitsi tulla rapsutetuksi. Ahkerasti oli työskennellyt koko tunnin huolimatta selässään poukkoilevasta ratsastajasta. Ehkä minäkin joskus oppisin - sitä ratsastuksen jaloa taitoa.
Cathy
Cathy

Viestien lukumäärä : 26
Ikä : 15
Paikkakunta : Svolvær
Join date : 18.11.2019
Karma : 3

Takaisin alkuun Siirry alas

29.11. Ruosteen karistusta Empty Vs: 29.11. Ruosteen karistusta

Viesti kirjoittaja Freya lähetetty La 30 Marras 2019, 15:32

Satuponilla koulutunnille
perjantaina 29.11.2019

Kello oli kolme päivällä. Tallissa oli täysi hälinä päällä, sillä ratsastustunti alkaisi pian. Jokainen etsi hevostaan ja sen varusteita, tai vaihtoi kuulumisiaan kavereiden kesken. Melun keskeltä erottui hiljainen tyttö, Freya, joka käveli varovaisesti kohti ilmoitustaulua.

“Jes, Wilda!” hihkaisin hiljaa, kun huomasin, että pääsisin tunnille pienen ruunikon kanssa. Läsipäinen welsh oli ollut lemppareitani ihan alusta saakka, ja nyt pääsisin ratsastamaan sillä. Hymyilin iloisena. Jännitti edelleen, mutta sitä helpotti se, että tiesin meneväni kivalla ponilla tunnille. Moni tunnilla oli varmasti ratsastanut minua paljon kauemmin, joten ajatus huonoimman ratsastajan tittelistä ei poistunut mielestäni, vaikka olisin tahtonut.

Kävellessäni pihatolle poikkesin aidalla moikkaamassa Stellaa. Keltahallakko tamma hamuili huulillaan kättäni, kun ojensin sen haisteltavaksi. Suloisilla nappisilmillään Stella kerjäsi nameja, mutta taskusta ei löytynyt sitten pientä porkkanan känttyäkään. Muutenkaan ei olisi sopivaa syöttää hevosille ihan ylenpalttisesti herkkuja. Poneista tulisi kärttyisiä ja pahimmassa tapauksessa voisivat ruveta näykkimään. Sitä en halunnut tapahtuvan.

Jatkoin aidalta matkaa talliin. Lumi narskui jalkojeni alla kävellessäni kohti punaista rakennusta. Yöllä oli satanut parikymmentä senttiä lunta lisää, mutta se oli vain hyvä juttu, sillä masentava ruskeus vaihtui hetkessä valkoiseen postikorttimaisemaan. Vuorenhuiput kohosivat valkoisina kohti taivasta, ja kuusen oksille kertynyt lumi teki näkymästä lähes taianomaisen. Kuvittelin itseni laukkaamassa lumisella pellolla istuen Stellan paljaalla selällä. Ajatus sai minut hymyilemään. Ehkä jonain päivänä haave toteutuisikin.

Riisuin hanskat kädestäni ja painoin Wildan karsinan oven lukon alas. Metalli oli kylmää, ja mietin hetken, miksi edes riisuin hanskat. Wilda kuitenkin työnsi malttamattomana päänsä syliini, ja mietti mitä oikein vielä odotan. Sitä minäkin. Otin pölyharjan käteeni ja lähdin ripeästi harjaamaan Wildan karvaa. Tamma keskittyi syömiseen, mutta välillä nosti päänsä heinäkasasta katsellen uteliaana maailman menoa.

Seisoin Wildan vierellä pidellen kiinni welshin ohjista. Potkin hermostuneena puruja pieneen kasaan. Olin saanut Wildalle varusteet päälle, ja nyt odotin, että muut olisivat valmiit lähtemään tunnille. Olin seisonut toimettomana jo viisi minuuttia, enkä tiennyt mitä kello oli. Tunnin pitäisi alkaa ihan näillä näppäimillä, joten lähtisimme pian. Toivoin, että pääsisin liikkeelle mahdollisimman nopeasti, sillä pelkäsin, että hermostukseni tarttuisi Wildaan. Pelkoni oli aivan turha, ja lähdimmekin hetkessä tunnille.
“Freya, Bea, ootteko ready?” Cathy pelastavana enkelinä kysyi.
“Joo,” sanoin vilkaisten Beaa ja Dimonaa. Tyttö ilmoitti olevansa valmis, joten lähdimme liikkeelle. Cathy jonon ensimmäisenä ohjasi meidät kymmenpäisen hevosketjun jatkeeksi.

Talutin Wildan maneesiin sisään, ja ohjasin ponin kaartoon. Odotellessani apua tarkastelin sivusilmällä ratsukoita. Meitä oli kymmenen. Se oli aika paljon tunnille, mutta uskoin, että ruuhkaa ei silti syntyisi. Vanhassa ratsastuskoulussa ponit oli vähän väliä yhdessä nurkassa kiinni toisissaan. Olin yrittänyt kaikin voimin saada omaa poniani liikkeelle, mutta hevoset olivat seisseet vain kaviot liimattuna kentän pohjaan, kunnes ratsastuksenopettaja oli hätistellyt hevoset joka puolelle aitausta.

“Ohjat tuntumalle ja valmistellaan kevyt ravi!” Jassu ohjeisti kentän keskeltä. Lyhensin ohjia ja painoin pohkeet Wildan kylkiin. Kuuliaisesti poni kiihdytti nopeaan raviin. Keskityin pitämään nyrkit pystyssä ja katseen edessä. Jassu tarkasteli kaikkien ratsukoiden menoa silmä kovana ja opetti minkä kerkesi.
“Freya, pyöräytä hartiat taakse, istu kaksi askelta satulaan niin että kevennys vaihtuu.” Jassu kertoi. “Oikea kevennys katsotaan ulko lavasta. Kun ulkoetujalka on edessä, sinä nouset ylös satulassa.” Noudatin ohjetta, ja entistä viisaampana vaihdoin kevennyksen. Yritin pitää itseni mahdollisimman rentona, sillä niin moni opettaja oli siitä sanonut.

Ohjasin Wildan lävistäjälle muiden hevosten perään. Suunta vaihtui ja niin myös kevennys. Muistin sen onneksi, ja istuin kahdeksi askeleeksi satulaan. Tein voltin, koska Wilda oli kipittänyt kiinni Vennin takamukseen. Yritin katsoa eteen voltilla unohtamatta kuitenkaan reitin pyöreyttä. Uralla yritin taas keventää löllönä. Onnistuin siinä ilmeisesti aika hyvin, ja muistin myös hengittää.

Alkuverryttelyn jälkeen jatkoimme ravia uralla, mutta lyhyiden sivujen puoliväliin kuului tehdä pysähdys. Ohjasin Wildan kulmaan, ja käytin sisäpohjetta työntääkseni ponin sinne oikein syvälle. Kulmasta tuli mielestäni aika hyvä, joten keskityin seuraavaan tehtävään. Ennen puoliväliä istuin alas satulaan ja tein pidätteen. Wilda ei kuunnellut, vaan jatkoi reippaassa ravissa eteenpäin. Vedin enemmän ohjilla taakse, mutta poni vain nosti päätään ylös. Hätäännyin, koska ajattelin, etten ikinä saisi Wildaa käyntiin. Huomasin jännittyväni ja jäyksityväni.
“Tee ravissa voltti, ja tule uudestaan,” Jassu kehotti. “Seuraavalla kerralla istut tiiviisti satulaan, ja jarrutat Wildan menoa vatsalihaksilla. Wildan on vaikeampaa ravata, jos et myötäile sen liikkeitä.” Ohjasin Wildan taas voltille. Palasin uralle ennen puoliväliä. Istuin alas satulaan ja tein niin kuin Jassu kehotti.
“Pieni pidäte ja jarrutus vatsalihaksilla,” mietin mielessäni. Wilda hidasti ravia, mutta vasta puolivälissä suostui siirtymään pää pystyssä käyntiin.
“Seuraavalla kerralla sitten paremmin,” Jassu lohdutti.

Monen toiston jälkeen tuli onnistuneitakin kertoja ja sain kehuja täsmällisistä käyntisiirtymisistä. Tehtävään lisättiin pitkän sivun puoliväliin kaksi askelta peruutusta. Se sai sydämeni jättämään lyönnin väliin:
“Mikä on peruutus? Miten peruutetaan? En osaa peruuttaa!” Ajatukset pyörivät päässäni sekavina ja huomasin taas jännittyväni. Yritin istua löllönä satulassa, mutta vasta kun Jassu selitti yksityiskohtaisesti peruutuksen jokaisen kohdan rauhoituin. Ei siis mitään rakettitiedettä.

Tullessani pitkän sivun puoliväliin tein pidätteen ja sain siirrettyä Wildan käyntiin. Tein vielä toisen samanlaisen, että poni pysähtyi. Rupesin miettimään peruutusta käytännössä.
“Teet pidätteen, mutta pidät samalla pohkeet lähellä,” Jassu huomasi neuvottuneetoni. Tottelin ja sain kuin sainkin Wildan peruuttamaan kaksi tarvittavaa askelta Hymy levisi jälleen kasvoilleni. Seuraavatkin peruutukset sujuivat kuin strömsössä, vaikkakin pysähdyksessä oli vielä hiottavaa.

“Lisättyä ravia lävistäjällä, ja toisella lävistäjällä käyntiä ja pysähdys.” Jassu selosti seuraavan tehtävän. Menin ravissa lyhyen sivun ja valmistuin kääntämään Wildan lävistäjälle. Wilda oikaisi mutkan ja kääntyi liian aikaisin, mutta en jäänyt murehtimaan sitä. Piti saada poni lisättyyn raviin. Jassu ohjeisti koko ajan minulle miten asia piti tehdä, joten sain aika hienon ravin Wildasta irti. Hymyilin iloisena lävistäjän jälkeen siirtäessäni Wildan normaalitempoiseen raviin.

Keskityin kulmaan. Tällä kertaa sain ponin hyvin syvälle kulmaan ja ohjasin lävistäjälle, joka lähti oikeasta kohtaa. Siirsin ravin käyntiin tiivistämällä istuntaani. Se onnistui hyvin, mutta seuraavana olisikin pysähdys. Yritin pidättää parhaani mukaan, mutta heti Wilda ei totellut. Matka jatkui ensimmäisen merkkini kohdalta vielä pari metriä, kunnes sain Wildan pysähtymään.
“Muista istunta, älä jää vetämään ohjista,” Jassu kommentoi, ja seuraava kerta meni jo paljon paremmin.

Pienien lepokäyntien jälkeen Jassu käski keräämään ohjat ja selosti seuraavan tehtävän. Lyhyen sivun keskeltä olisi tarkoitus nostaa käynnistä laukka ja tehdä laukassa pääty-ympyrä. En ollut laukannut hirveästi enkä varsinkaan mennyt mitään reittejä laukassa. Yritin pysyä rauhallisena, sillä Wilda oli jo muutenkin vauhti päällä. Se taisi äkätä jo tehtävän kulun. Ohjatessani Wildaa käynnissä lyhyen sivun keskelle poni kuunteli täydellisesti ja näytti odottavan laukka-apuja. Puristin c:ssä sisäpohkeen kiinni ja mutkattomasti Wilda nosti oikean laukan. Laukka oli pehmeää ja helposti istuttavaa. Unohdin kääntää heti ympyrälle, joten siitä tuli enemmänkin soikio, kuin ympyrä. Sain siirrettyä pisteessä Wildan takaisin käyntiin, kunhan vain muistin ottaa vatsalihakset kehiin.

Seuraava laukannosto sujui kuin tanssi, mutta ympyrä oli sitten taas jotain kamalaa. Ensimmäinen puolisko meni hyvin, mutta sitten Wilda päätti lähteä takaisin uralle.
“Muista pitää painopiste keskellä satulaa, ja katsoa eteenpäin,” Jassu kertoi. Nostin laukan uudestaan ja käänsin ympyrälle. Keskityin katseeseen, ja pystyssä istumiseen. Ympyrä alkoi näyttää jo ympyrältä, vaikka parannettavaa oli paljon. Seuraavat ympyrät sujuivat paremmin, ja pikku hiljaa tunsin oloni varmemmaksi. Tämän tunnin aikana olin oppinut paljon, niin rentoudesta kuin myös ratsastamisesta. Wilda oli hyvä opettaja.

~ Freya

Maksuvaihtoehtona a) tarina
Freya
Freya

Viestien lukumäärä : 29
Ikä : 13
Paikkakunta : Svolvær
Join date : 18.11.2019
Karma : 5

Takaisin alkuun Siirry alas

29.11. Ruosteen karistusta Empty Vs: 29.11. Ruosteen karistusta

Viesti kirjoittaja Jessica-Sofia lähetetty Su 01 Joulu 2019, 15:11

IstuntaTunti Pe 29.11

Avasin tallin oven jonka takaa kantautui hevosten tuoksu ja ratsastajien/muiden tallilaisten iloinen puheen sorina. Menin suoraan katsomaan kellä menisin. Venni, taas uusi hevostuttavuus (tämä oli minun toinen tunti shelyessä). Hipsin Vennin karsinan luo,avasin oven ja aloin harjata sen kaunista,pörröistä karvapeitettä. Olisin halunnut upottautua lämpimään pumpulikarvaan jos olisi ollut mahdollista,ehkä joskus on tuumin harjatessani. Hain satulan ja suitset ja  varustin hevosen. Kohta mennään sanoin hevoselle laittaessani kypärää.
"-Nyt voitte tulla" Jassu sanoi tallissa oleville ratsukoille.
Tartuin ohjiin ja lähdimme kohti maneesia.

Meitä oli samalla tunnilla kymmenen! Aika paljon mutta onneksi maneesi oli suurehko. Laskin jalustimet ja kiristin vyötä. Ponnistin hevosen selkään ja mittasin jalustimet sekä kiristin vielä vyön. "Noniin" sanoin ajatuksissani, koska minua jännitti vähän). Venni lähti rauhalliseen käyntiin ja venytteli kaulaansa. Tein voltteja kun tarve oli ja kuunteli hyvin pohjetta. Kun olimme kävelleet molempiin suuntiin,saimme mennä kevyttäravia molempiin suuntiin. Venni oli alkutunnista vähän hitaantempoinen.

"-Nyt voimme aloittaa tehtävän, eli lyhyellä sivulla tullaan käyntiin,neljä askelta käyntiä ja sitten ravi." Jassu ohjeisti. Sain Vennin sujuvasti hiljennettyä käyntiin,mutta välillä neljä askelta saattoi venyä viiteen kuuteen. Mutta muilta osin tehtävä sujui hyvin.

"-Nyt voimme lisätä tehtävään pysähdyksen ravista, kun olette pysäyttäneet niin kaksiaskelta peruutusta ja siirtyminen raviin". Jassu selosti.
Kun tulimme pitkän sivun puoliväliin yritin hiljentää Vennin pysähdykseen mutta se tulikin parin käyntiaskeleen päästä pysähdykseen. "-Anna sille seuraavaksi selkeämmät painoavut ja tee pidäte ylöspäin". Jassu ohjeisti. "-Okei" vastasin hiukan epäräiden. Sama homma toistui toisenkin kerran. Kolmas kerta sujui huomattavasti paremmin. "-Hyvä nyt se tuli suht hyvin pysähdykseen". Rapsutin hevosen säkää kiitokseksi hyvästä suorituksesta.

"-Voitte antaa vähäksi ajaksi löysät ohjat". Jassu sanoi. Venni pärskähti tyytyväisesti pariin kertaan. Parin kierroksen jälkeen otimme ohjastuntuman ja valmistauduimme uuteen tehtävään.
"-Noin tässä kohtaa jossa minä nyt seison siirrytte lisättyyn raviin ja ravaatte koko-rata leikkaan. Toisessa suunnassa otetaan sujuvasti pysähdys. Muistakaa ravaajilla etuajo oikeus!" Jassu selosti uuden tehtävän.
Olin tulossa lisättyravi kohtaan joten nostin temmokkaan lisätynravin. "-Hyvä Jessica oikein näyttävää ravia mutta muista pitää nilkka rauhallisena." Jassu sanoi.
Keskityin erityisesti nilkan rauhallisena pitoon. Meinasin kerran unohtaa etu-ajo oikeuden joten siitä tuli vähän sanomista...kun keskityin täysillä nilkkoihini.
Toisessa suunnassa ravi oli vähän takkuisempaa mutta onnistuin kuitenkin pitämään temmokkaan lisätynravin.

"-Otetaan käynti että voin selostaa uuden tehtävän. elikkäs Lyhyensivun puoli välissä nostetaan käynnistä oikealaukka ja laukataan pääty-ympytä. Sitten sujuva siirtymä käyntiin" Jassu selitti meille tehtävän.
Otin ohjat tuntumalle ja siirsin ulkopohjetta vähän taaksepäin. Venni nosti laukan ja laukkasi aika sujuvasti ihan lyhyellesivulle kunnes hidastin käyntiin. Tehtävä sujui hyvin vaikka nilkka nousikin ikävästi.

Loppuverryttelyksi ravasimme uraa pitkin ja menimme loppukäynnit.

Tallissa riisuin hevosen ja harjasin pikaiseti. Halasin hevosta ja lähdin tyytyväisenä kotiin päin.

29.11. Ruosteen karistusta Img_2021
Jessica-Sofia
Jessica-Sofia

Viestien lukumäärä : 3
Ikä : 15
Join date : 20.11.2019
Karma : 1

Takaisin alkuun Siirry alas

29.11. Ruosteen karistusta Empty Pe 29.11 istuntatunti

Viesti kirjoittaja Mer lähetetty Ma 02 Joulu 2019, 18:18

Maksuvaihtoehto a) tarina

Lähdemme taluttamaan hevosia kohti maneesia, minä ja Juri edellä, Camille ja Trane perässä. Saavumme maneesiin, ja talutamme hepat kaartoon. Onnekseni meidän jälkeen tuli vielä ratsukkoja, joten ei oltu ihan vikoja! Juri pysähtyy nätisti ruunan ja Traden väliin, joten saan rauhassa laskea jalustimet, kiristää vyön sekä nousta selkään. Pyydän Jurin uralle, ja käyntiin jota ori kävelee reippaasti. Jassu käy katseellaan jokaisen ratsukon läpi kaikkien päästessä uralle.
Jo alkukäynneissä Juri vaikuttaa reippalta, joten pysähdyksistä ei taida tulla lähimainkaan täydellisiä. Alkuverkassa Juri alkaa painaa kädelle jostain syystä, mutta Jassu neuvoo miten ori lopettaa sen. Ja niinhän se lopetti! Ravissa Juri käyttäytyi mallikkaasti, mutta itse sähläsin kokorataleikkaalla kevennyksen kanssa. Pieni ori otti siitä nokkiinsa, eikä halunnut enää rentoutua. Sinnikkäästi mä sitä koitin suostutella rentoutumaan, ja kyllä nuorikko, siis kuusvuotias rentoutukin kohtapuolin. Toisella kertaa itse muistin keventää rennosti, ja istua kunnolla vaihdon, joten Jurilla ei ollut mitään syytä ottaa nokkiinsa. Seuraavaksi otetaankin ohjat käsiin, ja nostetaan ravi. Juri hakeutuu heti muotoon, ja keskittyy nätisti. Juri hidastaa nätisti käyntiin, ja pyytäessäni raviin, se nostaa nätisti. Tehtävä menee hyvin. Seuraava tehtävä olikin jo meille haasteellisempi. Juri ei olis halunnu millään pysähtyä, ja sen olemus alkoi muistuttaa enemmän kastematoa kuin hevosta. Kyllä se pysähtyi, mutta aikamoisella kiemuralla. Jassu neuvoi pitämään jalkaa lähempänä, ja loppua kohden se alkoi jo sujua paremmin. Toisella puolella olikin seinä, joka auttoi tehtävässä. Peruutukset, voi että miten hienosti se ori osas peruuttaa. Yllätyin, koska ei oltu harjoiteltu sitä aijemmin. Kohta piti jo saada Juri ravaamaan lisättyä ravia. Käänsin kokorataleikkaalle, ja pyysin edes jotain lisäystä. Ekalla kerralla Juri ei tajunnut ohjeitani, ja pakko myöntää, oli ne aika sekavat. Jassu neuvoi mua miten Juri toimii, ja saatiinhan me muutama hyvä pätkä. Oli muuten aika vauhdikas meno, kun orin askel on muutenkin iso. Siirtymiset meni hyvin, ja pysähdykset nyt ihan kohtalaisesti. Sama ongelma kuin ravista, ja vielä haastavampaa oli, kun ei ollu seinää, vaan keskellä kenttää piti pysähtyä. Oli siinä nuorella ajateltavaa, tai oli kyllä molemmilla meillä. Molempiin suuntiin meni ihan hyvin, oikeeseen ehkä paremmin. Sitten oli aika laukata. Mitä Jurilta olen jo oppinut, sitä saa valmistella nostoon. Puolipidätteet olivat koko tunnin läsnä, ja laukassa etenkin nostossa Juri käyttäyty niin hyvin! Ympyrällä ehkä vähän sisäpohjetta vastaan, mutta sekin korjaantui Jassun vinkeillä nopeasti. Johtui pitkälti omasta ratsastuksesta, koska en taaskaan muistanut hengittää?! Vaikka Juri oli jännittynyt ekoilla kerroilla, viimeisillä kerroilla ori meni kunnolla muodossa, ei yhtään mitään vastaan ja kuulolla. Olen tosi ylpeä nuoresta!
Loppuverkka, joko nyt? Vastahan pääsin alkuun?!
Nojaa, ens kerralla enemmän. Raveissa Juri tais vasta huomata tammat, joten ryhtyi sitten vähän esittämään. Voi toista. Loppukäynnit, nätisti kulkeva ori ei enää välittänyt tammoista, vaan keskittyi haistelemaan maneesin pohjaa. Vielä kaartoon, ja alas. Jalustimet ylös, vyö löysemmälle ja taputukset. Ja niin kaksi hikistä ja väsynyttä nuorta käveli ulos maneesista, ja ylpeämpi heistä päästi ratsunsa karsinaansa, ja otti varusteet pois.

Mer
Mer

Viestien lukumäärä : 20
Ikä : 20
Join date : 10.11.2019
Karma : 1

Takaisin alkuun Siirry alas

29.11. Ruosteen karistusta Empty Vs: 29.11. Ruosteen karistusta

Viesti kirjoittaja Bea lähetetty Ke 04 Joulu 2019, 13:55

Ruosteen karistusta
perjantai 29.11.2019

Bea tunsi olonsa itsevarmaksi noustessaan Dimonan selkään. Oli rauhoittavaa mennä ponilla, joka oli osoittautunut mukavaksi ja luotettavaksi tapaukseksi. Niinpä Beaa ei jännittänyt tavallista enempää hänen ohjatessaan pilkullisen ponin uralle käynnissä. Tunnilla oli mukana aika monta ratsukkoa, eikä Bea voinut estää pienen pientä ajatusta siitä, että hän oli varmaankin huonoin. Eihän hän ollut kuin ratsastanut vasta vähän aikaa.

Jännitys kasvoi Bean kannustaessa Dimonan raviin. Kevennys tuli jo selkärangasta ja ponikin ravasi hyvin eteenpäin, mutta Bean olemus oli jännittynyt, eikä hän tiennyt kuinka rentoutua. Tunnin teemana oli tehdä paljon siirtymisiä, eivätkä ne tuntuneet Beasta helpoilta, vaikka olivatkin perusasioita. Dimona siirtyi käyntiin hyvin, mutta raviin siirtyessä se tuntui kuuntelevan apuja hitaasti. Tai ehkä hän itse antoi apuja hitaasti? Joka tapauksessa ponin ja ratsastajan välillä tuntui olevan haasteita kommunikaatiossa.

Siinä vaiheessa, kun tehtävänä oli suorittaa pysähdys suoraan ravista, Bea tunsi olonsa suorastaan epätoivoiseksi. Dimona tuntui laittaneen uuden vaihteen silmään ja kulkevan nyt entistä reippaammin, mikä tarkoitti, ettei ravista pysähtyminen sujunut ilman käyntiaskelia välissä. Sen sijaan lisätty ravi lävistäjällä sujui paremmin. Se tuskin oli mitään sellaista, jolla keräisi kouluradalla ennätyspisteet, mutta Bea tunsi liitävänsä Dimonan kanssa niin hurjaa vauhtia, että ponin kerääminen takaisin normaaliin rviin oli haastavaa.

He kävelivät jälleen uraa pitkin Jassun selostaessa seuraavaa tehtävää. Laukkaympyrät käynnistä päätyihin, se ei kuulostanut kovinkaan vaikealta. Bea ajatteli olevansa melko hyvä laukannostoissa, etenkin kun Dimona oli reippaalla tuulella. Hän oli oikeassa. Dimona nosti laukan pienillä avuilla ja laukkasi innokkaasti eteenpäin. Sen sijaan laukasta takaisin käyntiin siirtyminen ei käynytkään niin näppärästi, vaan laukan ja käynnin välillä Bea sai kokea epätasaista ja nopeaa ravia, jonka tahdissa ei ollut mukavaa pomppia.

Pienistä virheistä huolimatta Bea oli oikeastaan aika tyytyväinen tunnin kulkuun ja omaan tekemiseensä. Dimona oli kiva ja hänkin oli saanut kehuja. Bea ei ollut edes muistanut ajatella, olivatko muut parempia kuin hän, saati katsoa muiden suorituksia. Hän oli ollut niin keskittynyt omaan ratsastukseensa. Leveä hymy huulillaan hän laskeutui alas Dimonan selästä ja lähti taluttamaan ponia talliin.
Bea
Bea

Viestien lukumäärä : 35
Ikä : 14
Join date : 15.11.2019
Karma : 4

Takaisin alkuun Siirry alas

29.11. Ruosteen karistusta Empty Vs: 29.11. Ruosteen karistusta

Viesti kirjoittaja Anniken lähetetty Pe 06 Joulu 2019, 12:55

Hikihän tässä hommassa tulee
istuntatunti pe 29.11.2019

Lunta oli satanut tasaista tahtia koko yön. Kaikki oli niin kaunista ja joulukuu kurkisteli jo ihan kulman takana; olin tietenkin hankkinut joulukalenterin, vaikka ystäväni naljailivat minulle asiasta. Koskaan ei ollut liian vanha päivittäiselle suklaalle, olin todennut, jonka lisäksi olin päättänyt ostaa itselleni teekalenterin. Kummankin ensimmäisen luukun saisi avata kuitenkin vasta kohta, ja tällä hetkellä olin jumissa lumikolan kanssa keskellä etupihaamme. Pyyhin hikeä otsaltani ja tartuin lapioon sisukkaasti.
“Muista sitten, että tallille ei lähdetä ennen kuin etupihalla pääsee kulkemaan autolla!” oli äiti huudellut keittiöstä, kun pakkasin tallikamojani kassiin. Onneksi olin ajoissa valmistautunut, sillä pihalta ei toden totta voinut aloittaessani edes unelmoida lähtevänsä skootterilla ajelemaan. Kauhaisin viimeistä lumikinosta voimalla ja heitin kasan pölisevää pakkaslunta tien sivuun. Yleensä en olisi edes näin aikataululla lähdössä tallille, mutta ensimmäinen ratsastustunti Shelyesissa koittaisi tänään ja siten halusin olla ajoissa. Huokaisin asettaen lumikolan katokseen ja hyppelehdin eteiseen valmiina nappaamaan mopokypärän ja lähtemään matkaan.

Voikko, yleisilmeeltään oikein suloinen eestinhevosruuna Raffe puhisi vieressäni rauhallisen uteliaana kun kiskoin ratsastushanskoja käsiini. Ruuna oli ollut mukava varustettava ja oli tuntunut nauttivan kaikesta huomiosta ja ylimääräisistä rapsutuksista, mitä vain oli saanut minusta irti. Ponnistin jakkaralta keveästi hevosen selkään.
“Täällähän on mennyt joku jättiläinen viimeksi”, naurahdin hiljaa huomatessani, että jalkani hädin tuskin ylsivät jalustimiin. Jouduin siis lyhentämään niitä reilusti, mutta Raffe onneksi seisoi rauhassa paikoillaan välittämättä minun heilumisestani tai ympäröivästä hälinästä - entinen vuokraponini olisi tässä vaiheessa jo kipittänyt ensimmäiselle löytämälleen ruohotupsulle heti mahdollisuuden huomattuaan. Säädettyäni jalustimien kanssa tarpeeksi pyysin Raffen keinuvaan, pitkäaskeliseen käyntiin.
“Anniken, laita Raffe liikkeelle nyt jo! Älä anna sen nukahtaa pystyyn”, huuteli Jassu maneesin keskeltä. Totta tosiaan, ruunalla oli pitkät ja matkaavoittavat askeleet, mutta se silti hädin tuskin eteni ollenkaan tepastellessaan verkkaisesti uraa pitkin. Annoin hevoselle pohkeita ja rentoutin jalkani parhaani mukaan heti, kun se reagoi. Ennen pitkää Jassu käski meitä keräämään ohjat käsiin ja siirtymään raviin.
“Nyt Raffe kulkee jo hyvin eteen, jatka samaan malliin”, hän kommentoi menoamme. “Varo kuitenkin, ettet lähde nojaamaan eteen liikaa! Keventäessäkin pitäisi pysyä pystyssä.”
Ai että, ikuinen kompastuskiveni, eteenpäin nojailu. Vähän sen takia olin tänne tunnille tullut, tuppasin unohtamaan hyvän ryhdin ja rehdisti istumisen aina yksin ratsastaessani, joten valvottu meno ja nopea palaute sopi minulle enemmän kuin hyvin etenkin pidemmän tauon jälkeen. Korjasin painopistettäni ja yritin keskittyä siihen, kun ravasimme verryttelynä myös toiseen suuntaan suunnanvaihdon jälkeen.

Siirtymiset eivät olleet ikinä lukeutuneet lempipuuhiini, mutta hei, täällä oltiin opettelemassa ja joskus oli varmaan ihan hyväkin poistua omalta mukavuusalueeltaan. Yritin parhaani mukaan istua tiiviisti satulaan ja valmistella käyntisiirtymät huolellisesti, mutta Raffe vastusteli apuja ja siirtymät venyivät siten väistämättäkin. Pikkuhiljaa yritin muistella vanhoja kikkoja saadakseni ruunan reagoimaan reippaammin ja siirtymät paranivat kerta kerralta, vaikkeivat olleetkaan ihan sellaisia täydellisiä tekstikirjaesimerkkejä. Taputin voikkoa kaulaa yhden erityisen hyvän siirtymisen jälkeen.

Ennen pitkää muutaman tehtävänvaihdoksen jälkeen Jassu kajautti maneesin laidalta, että olisi aika alkaa nostelemaan laukkoja ja tekemään siirtymisiä laukasta. Lämmin oli tunnin aikana tosiaankin tullut, mutta veikkasin, että nyt olisi viimein aika alkaa hikoilemaan; Raffe tuntui virkeältä, mutta edelleen hieman hitaanpuoleiselta allani. Taisin olla vähän liikaa omissa ajatuksissani, sillä ensimmäinen nosto oli huolimaton ja venyi ravin kautta pitkäksi laukaksi, josta ei kyllä oikein saanut olla ylpeä.
“Nyt vähän Anniken tarkkuutta! Muista se taaksepäin nojaaminen”, Jassu muistutteli. Huokaisin syvään, painoin itseni takaisin satulaan ja seuraavassa päädyssä tein puolipidätteen nostaessani laukan. Ruuna lähti keinuvaan laukkaan, mutta tunsin yläkehoni tunkevan edelleen etukenoon - mikä kumma siinä nyt oli niin hankalaa? En ehtinyt korjata ryhtiäni kunnolla ennen kuin piti taas siirtyä käyntiin, mutta seuraavat nostot sujuivat jo paremmin. Viimeisellä kerralla ehdin jopa nauttia Raffen laukasta, jossa oli todella mukava istua kunhan vain itse muisti olla kunnolla ryhdissä ja mukailla hevosen liikkeitä parhaansa mukaan.  
“Hienoa menoa kaikilta! Otetaan loppuravit vasempaan kierrokseen”, kuuluivat tallinomistajan ohjeet maneesissa, kun kaikki olivat saaneet viimeiset onnistuneet nostot suoritettua. Raffe tuntui jo tosi hyvältä selästä käsin ja rentoutui jo hieman niskastaankin muutamalla viimeisellä pääty-ympyrällä. Taputin ruunaa kiitollisena. Huomenna olisivat vatsalihakset kipeänä, mutta tunnin ohjeita voisi varmasti käyttää hyväksi myös Vennin kanssa puuhastellessaan ja fiilis oli ylipäätään aivan erinomainen. Kyllä se ruoste lähtisi tästä vielä karisemaan!

_________________
henkilökuvaus / merkit
Venni 19.11.2019 -->

Anniken

Viestien lukumäärä : 7
Ikä : 17
Join date : 13.11.2019
Karma : 0

Takaisin alkuun Siirry alas

29.11. Ruosteen karistusta Empty Vs: 29.11. Ruosteen karistusta

Viesti kirjoittaja Amira lähetetty Ke 18 Joulu 2019, 10:47

Istuntatunti
29.11

Vetäisin jalustimen alas ja kiipesin Brellan selkään. Se seisoi korvat luimussa paikoillaan, kun mä säätelin toistaki jalustinta sopivaks. Ku se oli sopiva, lähin uralle käynnis ja annoin tammalle pitkää ohjaa. Brella venytteli kaulaansa oikein antaumuksella, kun me käveltiin leppoisasti alkukäyntei. 

Hetken pääst keräilin ohjat käsiin ja annoin pohjetta, jot Brella siirtyis raviin. Ja niin se tekikin, mut ravas erittäi tahmeesti ja hitaasti.
"Mennään nyt" mutisin ja annoin uudellee pohjetta napakammi. Brellal ei ollu sit aikomustakaa lähtee reippaammi etee. Räppäsin raipan ponin lavalle muutaman kerran napakasti ja se toimi hyvin. Brella tuntu heräävän ja lähti tölttäämään.
"Amira, Brella takas raville!" Jassu huuteli maneesin keskeltä mulle. Pidätin ohjista ja istuin satulaan syvemmin, jolloin Brella siirtyi takaisin raville.
"Parempi" Jassu hymähti. Brella tuntu hirveen tahmaselta, eikä meinannu liikkuu eteen kunnolla, tai käyttää takajalkoi tarpeeks. No ehkä se alkuverryttelyks oli ihan semi ookoo.

Kun oltiin saatu alkuverkat pakettiin, alettiin ottamaan Jassun johdolla lyhyiden sivujen keskelle siirtymisen käyntiin, 4 askelta käyntiä ja sitten taas raviin. Brella kulki ihan hyvin eteenpäin, mut käytti edelleen takajalkojaan huonosti. Istuin satulaan jo valmiiks, ja valmistelin pidätyksen jännittimmällä vatsalihaksiani. Pitkän sivun keskellä pidätin ohjista hieman. Brella siirtyi laiskasti käyntiin ja laskin neljään.
"Brella takas raville jo!" havahduin vasta Jassun huutoon ja annoin hieman pohjetta tehostaen sitä raipalla. Vasta silloin Brella siirtyi raviin. Huoh. Tästä tulisi iso urakka.

Alkutunnista oltiin tehty siirtymistehtävii, jotka ei ollu sujunu mitenkää erityisen hyvi. Siirtymiset ei ollu ollenkaa tarkkoi tai mitää. Seuraavana harjotuksen oli lisätty ravi. Se ei mul ja Brellal menny mitenkää erityisen hyvi. Kuitenki, saatiin me siit jotai kehui. Brella kyl tölttäs paljon ja sillon totesin sen tosi tölttivahvaks issikaks, siit ei ollu epäilystäkää.

Loppuun otettiin laukkaa, nostoissa Brella tölttäs taas tosi vahvasti, mut kyl me muutama hyvä nosto saatiin, ku sain napakan otteen taas Brellaan takasin. Kokonaisuudessa olin ihan ookoo tyytyväine Brellaan tunnin jälkeen, vaik tää ei ollukkaa mun parasta ratsastusta.

Merkintä 8, #Tarinatempaus2019, aloituspvm 20.11.19
Amira
Amira

Viestien lukumäärä : 26
Ikä : 16
Join date : 02.11.2017
Karma : 1

Takaisin alkuun Siirry alas

29.11. Ruosteen karistusta Empty Vs: 29.11. Ruosteen karistusta

Viesti kirjoittaja Ylva lähetetty Ke 01 Tammi 2020, 14:25

Ruosteen karistusta - Maksuvaihtoehto d) Pikamaksu:

1. Miten tunti sujui siihen nähden, minkälaisia odotuksia sinulla oli?
Feitlillä en ollutkaan aiemmin mennyt, ja viime kerrasta islanninhevosen selässäkin oli vierähtänyt aikaa. Olin katsellut hiirakon tamman menoa tunneilla ja odotinkin sen olevan Aagen vastakohta siinä, mitä reippauteen tulee. Feitli yllätti positiivisesti, vaikka olikin haastavampi ratsu kuin etukäteen ajattelin.

2. Miten ratsusi sopi tunnin aiheeseen - onnistuiko yhteistyö teiltä helposti, vai oliko siinä parantamisen varaa?
Feitli oli loistava ratsu tällaiselle tunnille, koska se ei tee mitään ilmaiseksi ja vatsalihaksiakin piti ihan oikeasti käyttää, jotta sai tamman tekemään kuten halusi. Kun vatsalihaksetkin ovat käytössä, on helpompi pyytää Feitliä ravaamaan eikä se tarjoa joka askeleella tölttiä kun ei hoksaa mitä ratsastaja haluaisi sen tekevän. Oli mukavaa vaihtelua mennä islanninhevosella, koska niiden kanssa saa olla tarkkana askellajien kanssa!

3. Linkitä tai liitä tähän kuva, piirros, meme, emoji, hymiö tai muu vastaava, joka kuvasi fiilistäsi tunnin jälkeen.
29.11. Ruosteen karistusta 3590e53364cf556eacaf52e417bfdf0c
Ylva
Ylva

Viestien lukumäärä : 14
Ikä : 22
Paikkakunta : Kabelvåg
Join date : 28.10.2017
Karma : 2

Takaisin alkuun Siirry alas

29.11. Ruosteen karistusta Empty Vs: 29.11. Ruosteen karistusta

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa