Lidian päiväkirja

Siirry alas

Lidian päiväkirja

Viesti kirjoittaja Jassu lähetetty Ke 22 Marras 2017, 12:44

Līdija
latvianhevonen, tamma
Shelyesissä 11/2017 -->
avatar
Jassu
Admin

Viestien lukumäärä : 200
Ikä : 22
Join date : 01.03.2014
Karma : 1

Näytä käyttäjän tiedot http://hiirenkolo.net/shelyes

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lidian päiväkirja

Viesti kirjoittaja Petter lähetetty Ke 22 Marras 2017, 19:02

21.11.2017 - Paras päivä ikinä


”Kuulitko jo, mitä Jassu oli mennyt tekemään?” Sven kysyi puhdistaessaan Aagen viereistä karsinaa.
”En. No?” Petter kääntyi mieheen päin ja kysyin toinen kulma koholla.
”Se päätti ostaa sieltä sukuloimisreissultaan Suomesta kaksi hevosta. Kaksi hevosta!” Svenin äänessä oli iloisuutta.
”Hah, senkö takia me täällä raadetaan niska limassa. Sä siistit tyhjiä karsinoita ja mä järjestän tässä näitä hemmetin harjapakkeja”, Petter naurahti.
”No jep, mutta ihan mukavaa. Saadaanpahan mekin sopivan kokoisia ratsuja allemme. Ei tarvitse Jannia härnätä, milloin se päästäisi Robinin selkään”, mies vastasi ilkikurisesti. Petterillä ja Svenillä oli ollut omat erimielisyytensä ja tallin ainoina nuorina miehinä hieman kinaa, mutta Shelyn ajautuminen lähes konkurssiin, Lokasta luopuminen ja Shelyn uusi alku sai heidät puhaltamaan yhteen hiileen.

Petterin järjestettyä hyllykön, hän mainitsi Svenille menevänsä moikkaamaan Ronia ja Arnea tarhoille. Pakkasta oli vain -5 astetta, mutta se näkyi, vaikkei lunta hirveästi viikon lämpöaallon vuoksi ollutkaan. Lumi narskui mukavasti miehen jalkojen alla ja hänen poskiansa nipisteli. Ponit söivät tyytyväisenä päiväheiniään, eivätkä hirveästi välittäneet vaaleatukkaisesta vierailijastaan. Petter meni seisomaan oritarhan portille ja maiskutteli hymyssäsuin hoidokeilleen. Lopulta Roni nosti päätään ja uteliaana käveli miehen luo. Petter tarjosi kämmeneltään palan porkkanaa ja taputti sitten oria kaulalle.
”Olet sinä kyllä hieno”, Petter kehui ruunikkoa ystäväänsä. Mies oli ottanut hoitovastuun orista luovuttaessaan Arnen kokonaan sen toisen hoitajan, Pihlan käyttöön. Petter oli käynyt Ronilla kerran ratsastamassa Jannin koulutunnilla ja huomenna olisi tiedossa estetunti.
”Minua hieman jännittää”, mies kuiskasi Ronin korvaan. Ori seisoi rauhallisesti paikallaan, ehkä toivoen uutta herkkupalaa.

------

Tallipihasta alkoi kuulua hälinää ja Petter tuumasi Jassun saapuneen uusine hevosineen. Hän lähti heti kävelemään reippaasti ääntä kohti, olihan Ronikin jo jättänyt miehen yksin seisoskelemaan ja katselemaan aterioivia hevosia. Pihalla seisoi Jassu hevoset molemmissa käsissään, päätään pudisteleva Sven ja järkyttyneen näköinen Inga-Stina. Petter käveli lähemmäksi ja katseli uusia tulokkaita.
”Sven taisikin jo kertoa yllätyksestäni?” Jassu kysyi Petteriltä.
”Joo, niin kertoi”, mies vastasi jatkaen rauhallisen mustan ja pää pystyssä tepastelevan rautiaan silmäilyä.
”Mä en ymmärrä miksi toit nuo kopukat. Toivoin oikeita, kunnon hevosia!” Sven parahti.
”Noh noh, talliorjaseni”, Jassu torui työntekijäänsä. ”Näistä tulee vielä hienoja hevosia”, hän jatkoi. Inga-Stina ja Sven pyörittelivät päitään, mutta Petter vaikutti innostuneelta.
”Ketä he ovat?” Petter kysyi.
”Tämä rautias on nimeltään Della. Se on nelivuotias ja sillä on käytetty vasta satulaa selässä. Kuitenkin ihan järkevä tapaus ikäisekseen”, Jassu aloitti vaaleammasta. ”Ja tämä tässä on Lidia. Taitava ja rauhallinen 8-vuotias tamma. Ei mikään kedon kaunein kukkanen, mutta varmasti sulattaa monien sydämet”, nainen jatkoi ja huomasi Petterin silmien porautuvan tähän niin kutsuttuun rumaan ankanpoikaseen, joka ei kasvaessakaan ollut kaunistunut. Inga-Stina ja Sven jatkoivat höpöttämistä Jassun huonoista hevosvalinnoista. Toiselle ratsut olivat liian isoja ja toiselle ei kelvannut joko koulutustaso tai ulkonäkö. Mutta Petter, Petter ihastui heti mustaan helmeen.
”Petter”, Jassu aloitti. ”Musta tuntuu, että olet Ronillekin turhan pitkä. Vai mitä?” nainen kysyi, saamatta kuitenkaan kunnon vastausta. Kyllä hän sitä paitsi tiesi vastauksen, olihan hän nähnyt Petterin orin selässä.
”Mitä jos..”, nainen jatkoi. ”Haluaisitko.. Haluaisitko alkaa hoitamaan Lidiaa?” Tämä kysyi hetken mietittyään ja ojensi samalla tamman riimunarua Petteriä kohti. Jassu hymyili Petterin tuijottaessa tätä suoraan silmiin erittäin hämmästyneenä. Nainen heilautti kysyvästi riimunarua uudestaan miestä kohti.
”O-oletko sitä mieltä?” Petter kysyi. ”Ja siis tottakai! Jos se käy?” Mies jatkoi.
”Tottakai, ole hyvä”, Jassu sanoi hymyillen ja antoi riimunarun Petterille. ”Olkoon tämä kiitoksena siitä, mitä tänään Svenin kanssa saitte aikaiseksi”, nainen jatkoi pidelleen edelleen steppailevaa nuorukaista. Petter tarttui punaiseen riimunaruun ja tervehti uutta hoitohevostaan. Paras – päivä – ikinä!

_________________
~ Tahtonsa on laki ja kynänsä miekka ~
Loka 01.05.2013 - 20.07.2014
Arne 20.07.2014 - 02.11.2017
Lidia 21.11.2017 ->
avatar
Petter

Viestien lukumäärä : 18
Ikä : 22
Join date : 15.06.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lidian päiväkirja

Viesti kirjoittaja Petter lähetetty Pe 22 Joulu 2017, 08:48

21.12.2017 - Muisteloita

Lidia käänsi toista korvaansa Petteriä kohti miehen taputtaessa mustaa ystäväänsä kaulalle. Tamman jatkaessa rauhassa ruokailuaan Petter tunsi suurta onnellisuutta. Oli kulunut kuukausi heidän ensitapaamisestaan ja siitä lähtien mies oli vieraillut tallilla lähes päivittäin. Lidia oli löytänyt tiensä myös monien muiden sydämiin, sillä lähes kaikki ratsastuskoulun oppilaat olivat kehuneet tammaa. Petter itse ei ollut vielä kiivennyt tamman selkään, vaikka tiesi Lidian olevan rauhallinen ja luotettava ratsu. Hän odotti pääsevänsä Jassun tai Jannin valvovan silmän alle ennen itsenäistä ratsastamista, sillä Lidia muistutti todella paljon miehen entistä ratsua Callea, jonka kanssa joutui onnettomuuteen vuosia sitten.

Calle oli hieman Lidiaa korkeampi, musta ruotsalainen puoliveriruuna, joka toimi Petterin luottoratsuna kisakautena 2011 – 2012. Calle oli kiltti ja luotettava ratsastuskoulun hevonen, mutta kuitenkin energinen ja täydellinen kilparatsu nuorelle ratsastajalle. Tarvittiin vain yhdet kisat, yksi huonopohjainen kenttä ja luokan viimeinen lähtönumero. Kaikki tapahtui niin äkkiä. Radan neljä ensimmäistä estettä sujuivat hyvin, mutta sitten este numero viisi ja sen jälkeinen tiukka kurvi olivat kohtalokkaita. Calle kompastui esteeltä laskeutuessaan ja pyörähti ympäri jättäen Petterin alleen. Ruuna nousi nopeasti, Petter ei.

Meni päiviä, ennen kuin Petter heräsi. Kuultuaan mitä tapahtui, hän vannoi, ettei ratsastaisi enää ikinä. Callen jalka vaurioitui pahasti ja ruuna jouduttiin lopettamaan. Petter ei halunnut aiheuttaa kärsimystä enää yhdellekään hevoselle. Petterin vanhemmat syyttivät kilpailuiden järjestäjiä huonosta kentästä, mutta Petter syytti vain itseään. Hän tiesi riskit, riskit kun ratsastaa luokkansa viimeisenä. Hän oli huomannut kuopat pohjassa ja tunsi Callen epätasaisen askelluksen, mutta starttasi silti. Kyyneleet kirposivat miehen silmiin. Hän ei kerennyt hyvästellä Callea. Mutta nyt hänellä oli mahdollisuus tehdä se Lidian kautta pitämällä tammasta huolta ja antamalla lopulta itsellensä anteeksi.

_________________
~ Tahtonsa on laki ja kynänsä miekka ~
Loka 01.05.2013 - 20.07.2014
Arne 20.07.2014 - 02.11.2017
Lidia 21.11.2017 ->
avatar
Petter

Viestien lukumäärä : 18
Ikä : 22
Join date : 15.06.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lidian päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa