Mässyn mässäilyvihko

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Mässyn mässäilyvihko

Viesti kirjoittaja Viivi lähetetty La 01 Maalis 2014, 23:47


A.M. Mässaja
"Aage, Mässy"

risteytysponiruuna
hoitajana Kristel
omille sivuille
avatar
Viivi
Jumala

Viestien lukumäärä : 44
Ikä : 20
Join date : 01.03.2014

Näytä käyttäjän tiedot http://hiirenkolo.net/brynhild

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mässyn mässäilyvihko

Viesti kirjoittaja Jassu lähetetty Su 08 Kesä 2014, 21:43


Aage kahlaustunnilla.
avatar
Jassu
Admin

Viestien lukumäärä : 130
Ikä : 20
Join date : 01.03.2014

Näytä käyttäjän tiedot http://hiirenkolo.net/shelyes

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mässyn mässäilyvihko

Viesti kirjoittaja Vierailija lähetetty Su 15 Kesä 2014, 17:53

15.6.2014. Jeg lover å være din



~Alkukesän ilta
villit aallot auringon alla
laukkaavat jalat kukkakedolla
tuulen poika, tuulitukka
suuri sydän, auringon kulta
se olet sinä:
villikkoni, rakkaani ~

Evelyn & Aage
første

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mässyn mässäilyvihko

Viesti kirjoittaja Vierailija lähetetty Ke 25 Kesä 2014, 12:27

25.6.14. Da vi møttes

Merituuli puhalsi navakasti Lofoottien saarirykelmän rantakallioille. Se hiveli punoittavia poskiani, kuiski puiden oksissa. Ei ollut puhettakaan tyynestä kesäpäivästä, jolloin hyttyset inisivät korvanjuuressa ja ilma oli läkähdyttävän kuuma. Ilma oli raikas, se tuoksui merelle. Suurelle, siniselle merelle, joka oli ensi silmäyksellä saanut minut hämmentymään. Minulle, mantereen lapselle, se oli jotain niin suurta ja kaunista. Mutta sen keskellä kohoava saaristo oli ollut kotini jo kesäkuun ensimmäisestä päivästä lähtien.

Ponnistelin tuulta vasten punaisen, rakkaan pyöräni selässä. Suolaisen meren tuoksu nenässäni käännyin kohti sisämaata, annoin pyörän kiitää alamäkeen. Ajokkini hyppäsi tien kuopassa, jonka sadevesi oli siihen muovannut. Poljin kohti tallia, hyräilin vanhaa, tuttua sävelmää, joka piti minut rauhallisena, vaikka jännittikin.

Tallitielle tullessa jännitys nipisti vatsanpohjaani. Nipistin takaisin, itseäni, sillä eihän tämä ollut unta. Kymmenen päivää sitten minusta oli tullut hoitaja, ensimmäistä kertaa eläissäni. Innokas hevostyttö, valmiina kohtaamaan tulevaisuuden mukanaan tuomat haasteet. Ajatus lämmitti sydäntäni, olihan minulla ystävä. Suuri ja kultainen, lempeä sielu. Ja meitä odotti yhteinen taival.

Pysähdyin parkkipaikalle, nousin pyöräni selästä ja hengähdin syvään. Reippaat askeleet veivät minut päärakennuksen ohi. Hiekka rahisi kenkien alla, varpaita kutitteli onnellisuus. Suuri, punainen talli kohosi oikealla puolellani, tummanvihreät ruohonkorret kurkottelivat kohti taivasta seinustalla. Tallin ja kentän välistä, siitä pääsi tarhoille, sen olin jo oppinut.

Tarhoille vievällä tiellä Jassu tuli minua vastaan. Tallinomistajan kädessä oli riimunnaru, jonka toisessa päässä askelsi pörröinen Brella.
”Heissan”, Jassu hymyili ”Evelyn.”
”Moi”, vastasin ujo hymy huulillani, ”Aagea olen menossa katsomaan”, lisäsin.
Katsoin Brellan suloisia silmiä, kun se hamusi omistajansa taskuja herkkuja etsien.
”Sieltä tarhasta sen löydät, vaikka taisithan sä sen jo tietääkin”, brunette naurahti ja työnsi ponin pään pois.
”Joo.”
Jatkoimme matkaamme, molemmat omia teitään. Jännittynyt hymy levisi kasvoilleni, kun saavutin tarhan tukevan portin.

Siellä, muiden ruunien joukossa, oli Aage, kultainen ystävä. Sydän heitti kuperkeikkaa, kun poni kohotti katseensa, höristi korviaan uteliaasti. Pieni heinätuppo tipahti ruunan suupielestä maahan.
”Aage”, lausuin kuiskaten.
Suklaanruskea poni asteli rohkeasti lähemmäs, valkoinen puolikuu otsallaan. Vaalea vuonohevonen seurasi ystävänsä vanavedessä, kiihdytti askeliaan, halusi olla ensimmäinen. Aage ja tumma, siro poni jäivät kauemmaksi, tarkkailivat uutta tulokasta.
Ojensin käteni, ja vuonohevonen nuuhkaisi sitä uteliaasti.

”Aage”, toistin nyt vähän kovempaa, varmemmin.
Ruskea tähtipää siirtyi kauemmas, pettyneenä. Vuonohevonenkin raahusti parin metrin päähän, upotti turpansa heinikkoon, tarkkailen samalla minua, kun pujottauduin aidanlankkujen välistä aitaukseen.
Aage oli jähmettynyt paikoilleen, tuijotti pää ylhäällä minua, kuin katsoen lävitseni. Mieleni teki vilkaista taakseni, mutta en malttanut irrottaa katsettani ruunasta.

”Aage”, kutsuin kuuluvasti.
Ruuna astahti eteenpäin, epäröi, lähti tulemaan kohti. Askeleet olivat kevyitä, miltei äänettömiä. Ruunivoikko pysähtyi noin metrin päähän minusta.

”Muistatko sä vielä minut?”, kysyin pehmeästi.
Hymy levisi kasvoilleni, kun poni nyökäytti päätään. Ojensin käteni. Maailma tuntui pysähtyvän, oli vain minä ja ruuna, joka kurkotti kaulaansa, nuuhkaisi. Pitkät turpakarvat kutittivat mukavasti, saivat perhoset liitämän vatsassani. Auringonsäteet leikkivät ponin kultaisilla kyljillä. Tuulispäinen villikko astui askeleen lähemmäksi. Laski päätän, puhalsi kasvoihini. Puhalsin takaisin.

Evelyn & Aage
andre

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mässyn mässäilyvihko

Viesti kirjoittaja Vierailija lähetetty Su 20 Heinä 2014, 19:15

Sijoittuu torstaille 26.6.14



Hups, melkeen kuukauden myöhässä, mutta ehkä se ei tällä kertaa haittaa :'D

Evelyn & Aage
tredje

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mässyn mässäilyvihko

Viesti kirjoittaja Vierailija lähetetty La 26 Heinä 2014, 19:26

26.7.2014. Meg og deg



Evelyn & Aage femte

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mässyn mässäilyvihko

Viesti kirjoittaja Pini lähetetty Su 01 Maalis 2015, 19:59



''Pärjäätkö nyt varmasti?'', äiti kysyi ajettuamme Shelyesin parkkipaikalle. Katsoin häntä hieman huvittuneena ja vastasin niin kuin yleensäkkin: ''joo joo''. Hyppäsin ulos autosta ja vilkutin äidille tämän ajaessa tallilta pois. Kun autoa ei enää näkynyt, lähdin vikkelästi tallirakennusta kohti. Mahassa kutkutti, kun saavuin tallin ovelle. Jännittäminen ei ollut perus minua, mutta jostain syystä en voinut olla jännittämättä. Avasin oven ja astuin Shelyesin päätalliin ensimmäistä kertaa.

Tallissa tapasin Jassun. Hän vaikutti rennolta ja hyvältä tyypiltä, ei niinkään nipottaja tyyppiseltä. Jassu näytti minulle hieman paikkoja ja ohjasi minut tarhoille, mistä löytäisin ponit. Ilma oli pilvinen, mutta se ei estänyt minua hymyilemästä ja hyräilemästä. En joutunut etsimään kauaakaan, kun pörröhärjäinen, hieman tanakka hoitoponini Aage löytyi. Puin sille riimun päähän ja annoin sen haistella ja tutkiskella minua. Se etsi herkkuja taskustani, mutta joutui pettymään. 

Talutin Aagen sen omaan karsinaansa. Täytyy myöntää, että jouduin tallin pihalla pysähtymään ja miettimään, kumpaan talliin ponipojan veisin. Oritalli kuulosti pontevalle herrasmiehelle sopivalta, ja sattumalta osuin oikeaan. Harjasin Aagea puolisen tuntia ja kävin läpi kaikki paikat. Se ei ollut moksiskaan, vaan seistä köllötteli paikallaan. Muutaman kerran se kyllä meinasi astua jalalleni ja listiä minut seinään, mutta vahingoilta säästyttiin. 

Kun Aage oli valmis puin sille suitset, joista olin irrottanut ohjat. Kiinnitin kuoltainrenkaisiin liinan ja kävelytin ponia maneesissa. Aage osoittautui laiskahkoksi, joten otin juoksutusraipan käteeni. Sen nähdessään tahti reipastui, vain vähän mutta kuitenkin. Juoksutin Aagea reilusti yli puolituntia ja poni osoittautui ihan mukavaksi. Taputin ponia kaulalle ja vein sen takaisin talliin. Tallissa ei ollut ketään ollessani valmis, joten poistuin yksikseni parkkipaikalle, jossa äiti jo skarppina odotteli. Tietenkin hän halusi kuulla kaiken tästä Aage-ponista, ja minähän kerroin.

Pini & Aage ~ tutustuminen

Pini

Viestien lukumäärä : 5
Ikä : 17
Join date : 22.02.2015

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mässyn mässäilyvihko

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa